Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia kehotunnekasvatuksen toteuttamisesta alkuopetuksessa

Pro gradu -tutkielmassani kuvaan alkuopetuksessa työskentelevien luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia kehotunnekasvatuksen toteuttamisesta alkuopetuksessa. Aihe on tärkeä, sillä koululla on oma vastuunsa kehotunnekasvatuksen toteuttajana. Koulu voi olla merkittävä toimija oppilaiden ajattelun, arvojen sekä asenteiden kehittymisessä. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Tutkimukseni teoriaosassa tarkastelen ensin seksuaalisuutta ja lapsen seksuaalista kehitystä. Tämän jälkeen kuvaan seksuaalikasvatuksen ja Opetussuunnitelman yhteyttä sekä tarkastelen aikaisemman kirjallisuuden valossa seksuaalikasvatuksen toteutustapoja. Lopuksi nostan esiin kehotunnekasvatus-käsitteen ja määrittelen siihen liittyvät kahdeksan osatekijää. Tutkimuskysymysteni avulla haluan saada tietoa siitä, millaisia käsityksiä ja kokemuksia alkuopetuksessa työskentelevillä luokanopettajilla on kehotunnekasvatuksesta. Lisäksi minua kiinnostaa, millaista luokanopettajien käsitysten mukaan hyvä kehotunnekasvatus on, millaisia kokemuksia heillä on sen toteuttamisesta, mitä haasteita siihen liittyy ja miten he kehittäisivät kehotunnekasvatusta. Tutkimusotteeni on laadullinen, jossa aineisto on hankittu haastattelemalla viittä alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Tutkimusaineisto on kerätty kevään 2023 aikana. Aineiston analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan hyvä kehotunnekasvatus on osallistavaa, oppilaan ikätason huomioivaa sekä moninaisuuden huomioivaa. Kehotunnekasvatuksen toteuttamista pidetään tärkeänä. Kehotunnekasvatukseen yhdistetään silti haasteita, jotka liittyvät opetusmateriaaliin, toteutuksen epäsäännöllisyyteen sekä oppilaiden suhtautumiseen. Tulosten mukaan luokanopettajilla on myös ajatuksia kehotunnekasvatuksen kehittämisestä. Johtopäätöksinä totean, että kehotunnekasvatuksen toteuttaminen on tärkeää, koska se edistää oppilaiden hyvinvointia ja ajattelua. Kehotunnekasvatuksen tulisi olla luonnollinen osa koulun arkea eikä toteuttamisen tulisi olla luokanopettajille liian kuormittavaa