Empatiaa etsimässä, omaa toimintaa tutkailemassa : restoratiivinen koulusovittelu sosioemotionaalisten taitojen ja reflektion harjoituskenttänä

Pro gradu -tutkielmani käsittelee konfliktin osapuolina olleiden oppilaiden kokemuksia restoratiivisesta koulusovittelusta oppimisen näkökulmasta. Restoratiivinen sovittelu tarkoittaa tässä yhteydessä korjaavaan lähestymistapaan perustuvaa sovittelumenettelyä. Tutkin, millaisia kokemuksia konfliktin osapuolina olleilla oppilailla on koulusovittelusta oppimisprosessina sekä millaisia sosioemotionaalisia taitoja sovittelu mahdollisesti opettaa. Tutkimuksessani nostan esille konfliktin osapuolina olleiden oppilaiden omia kokemuksia restoratiivisesta, aikuisjohtoisesta koulusovittelusta, sillä heidän näkökulmaansa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkimukseni on laadullinen haastattelututkimus, jonka aineisto koostuu neljästä teemallisesta parihaastattelusta. Tutkimushenkilöt olivat aineistonkeruuhetkellä 8–12-vuotiaita alakoululaisia. Haastatteluaineiston analysoin teemoittelemalla. Tulokseksi sain neljä oppimiseen liittyvää teemaa, jotka ovat 1) tunnetaidot, 2) vuorovaikutustaidot, 3) reflektion merkitys sovitteluprosessissa ja 4) aikuissovittelun erityispiirteitä. Teemoista tunne- ja vuorovaikutustaidot jakautuvat vielä kahteen alateemaan. Tutkimushenkilöideni kokemusten ja kertoman mukaan restoratiivinen sovittelu voi opettaa konfliktin osapuolina olleita lapsia ratkomaan omia sosiaalisia solmujaan. Jokainen sovittelu on potentiaalinen sosioemotionaalisten taitojen oppimistilanne, jonka teho perustuu ainakin empatian lisääntymiseen ja konfliktin osapuolten itsereflektioon. Sovittelussa opittavien tunne- ja vuorovaikutustaitojen voidaan nähdä tukevan yksilön kokonaisvaltaista kehitystä ja lisäävän hänen psykososiaalista hyvinvointiaan