Kansallispuistossa vierailun yhteys koettuun hyvinvointiin

Luonnon mahdollisuudet terveyden edistämisessä on tunnistettu, ja ihmisten hyvinvoinnin kohentamiseksi on suunniteltu ja toimeenpantu esimerkiksi terveysmetsäpolkuja, joiden pääpaino on liikunta-aktiivisuuden lisäksi myös psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Laajempaa tutkimusta Suomen kansallispuistoissa vierailemisen yhteyksistä koettuun hyvinvointiin ei kuitenkaan ole vielä tehty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kokevatko Suomen kansallispuistoissa vierailleet, että heidän sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyi vierailun aikana, ja oliko kokemuksessa eroa sosiodemografisten tekijöiden suhteen. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä tekijöitä kansallispuistovierailuilla koettiin tärkeiksi ja olivatko nämä tekijät yhteydessä koettuihin hyvinvointivaikutuksiin. Tutkimusaineisto koostui Metsähallituksen kansallispuistojen kävijätutkimusten lomakevastauksista vuosilta 2016–2020 (n = 12 757). Aineisto analysoitiin käyttäen ei-parametrisiä Mann-Whitneyn U- ja Kruskall-Wallis-testiä sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Naiset kokivat kansallispuistovierailun lisänneen sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia miehiä enemmän. Koettu sosiaalinen ja psyykkinen hyvinvointi lisääntyi eniten 30–64-vuotiaiden keskuudessa, kun taas fyysisen hyvinvoinnin lisääntyminen koettiin vähäisimmäksi alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä. Alemman tai sitä korkeamman korkeakoulututkinnon suorittaneet kokivat sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyneen kansallispuistovierailulla matalammin koulutettuja enemmän. Kansallispuistoissa tärkeimmiksi tekijöiksi koettiin luonnon kokeminen, maisemat, rentoutuminen, meluton ja saasteeton ympäristö sekä henkinen hyvinvointi. Kansallispuistovierailun tärkeimmistä tekijöistä henkisellä hyvinvoinnilla oli suurin positiivinen korrelaatio koetun sosiaalisen (rs = 0,302), psyykkisen (rs = 0,389) ja fyysisen (rs = 0,322) hyvinvoinnin kanssa. Lisäksi rentoutumisen ja koetun psyykkisen hyvinvoinnin välillä oli muita koetun hyvinvoinnin osa-alueita suurempi positiivinen korrelaatio (rs = 0,338). Kaikki korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, mutta korrelaatiot vaihtelivat heikkojen ja keskisuurten välillä. Suomen kansallispuistossa vierailemisella on positiivinen yhteys koettuun hyvinvointiin, mutta hyvinvointivaikutukset saatetaan kokea eri tavoin. Erityisesti henkiseen hyvinvointiin sekä ympäristöön ja luontoon liittyvät tekijät koetaan tärkeiksi kansallispuistovierailulla, mikä osaltaan kuvastaa ihmisten tämänhetkistä tarvetta lisätä ja edistää mielenterveyttä, esimerkiksi luontoympäristössä. Suomen kansallispuistoja kannattaisi hyödyntää kansanterveyden edistämisessä, ottaen kuitenkin huomioon kansallispuistojen pääasiallinen tehtävä eli luonnonsuojelu