Kehitysvammaisten oppilaiden opetukseen liittyvä pedagogiikka tutkimuksissa, HOJKS-asiakirjoissa ja oppituntien arviointitilanteissa

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kehitysvammaisten oppilaiden opetusta eri näkökulmista. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin kansainvälisissä vertaisarvioiduissa tutkimusartikkeleissa pedagogiikalle annettuja suosituksia. Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin opettajien kirjaamia pedagogisia ratkaisuja ja tukitoimia oppilaiden HOJKS-asiakirjoissa (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin yhdessä perusopetuksen pienryhmässä, kuinka opettajat ja koulunkäynninohjaajat käyttivät videotallenteita heidän tukiessaan oppilaiden itsearviointia, sekä millaisia itsearviointi-ilmauksia oppilaat tallensivat oppimispäiväkirjoihinsa. Analyysissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Osatutkimuksissa löydettyjä pedagogisia ratkaisuja verrataan sekä kehitysvammaisten opetuksen näyttöön perustuviin käytäntöihin että Paul Blackin ja eri kumppaneiden vuosina 2011–2018 kehittämään pedagogiikan malliin. Formatiivinen arviointi on pedagogiikan keskeinen osa-alue, joka on jäänyt usein pedagogiikan malleissa vähälle huomiolle, mutta vaikuttaa olevan erityisen keskeisessä osassa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa. Toisen ja kolmannen osatutkimuksen pedagogisissa ratkaisuissa oli löydettävissä paljon samoja elementtejä kuin tutkimusperustaisissa ratkaisuissa. Lähes kaikki näyttöön perustuvat käytännöt olivat käytössä osatutkimusten pedagogisissa ratkaisuissa, mutta ei suoraan nimettyinä. Pedagogisia ratkaisuja kuvataan tut-kimusten suosituksissa ja HOJKS-asiakirjoissa usein tavalla, joka ei anna riittävän yksityiskohtaista tietoa opetuksen toteuttamiselle. Väitöstutkimuksessa löydetyt pedagogiset ratkaisut vastasivat usein periaatteiltaan vuosikymmeniä sitten kirjallisuudessa esitettyjä ratkaisuja. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että tarkoituksena ei ole ollut kuvata, millaista pedagogiikkaa kehitysvammaisten oppilaiden opetuksessa Suomessa ylipäätään ja yleisesti ottaen sovelletaan. Sen sijaan tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, miltä pedagogiikka näyttäytyy osatutkimusten valossa ja miten se suhteutuu tutkimusperustaisiin käytäntöihin.This doctoral dissertation examines the teaching of students with intellectual disabilities from various perspectives. This work consists of three sub-studies. The first sub-study examined recommendations for pedagogy given in international peer-reviewed research articles. The second sub-study investigated the pedagogical principles recorded by teachers in the IEP documents (Individual Educational Plan) of Finnish students with intellectual disabilities. The third sub-study examined how the teacher and teaching assistants used video recordings to facilitate students' self-assessment and the self-assessment expressions that students documented in their learning diaries in one Finnish special needs education class. The data were analysed using qualitative content analysis in all sub-studies. The pedagogical principles found in the sub-studies are compared with the evidence-based practices of teaching students with intellectual disabilities and the pedagogical model developed by Paul Black and his colleagues. Formative assessment is a central aspect of pedagogy that has often been neglected in pedagogical models; however, it is particularly significant when teaching students with intellectual disabilities. The findings showed many similar elements in the pedagogical principles of the second and third sub-studies as in the research-based principles. Almost all evidence-based practices were present in the pedagogical principles of the sub-studies but were not always directly named. The pedagogical principles in both the research articles and the IEP documents were often described in a way that did not provide sufficient information for the implementation of instruction. The pedagogical principles found in the study were often traditional and familiar decades ago. When evaluating the trustworthiness of the study, notably, the aim was not to describe the reality of pedagogy in general for teaching students with intellectual disabilities, but rather to describe how pedagogy appears in light of the sub-studies