Tiedolla johtaminen liikkumisen yhdenvertaisuuden edistämistyössä : haastattelututkimus Huhtasuon alueen työntekijöille

Vähäinen liikkuminen on niin kansanterveydellisesti kuin -taloudellisestikin laaja yhteiskunnallinen ongelma. Eriarvoistumiskehitys eri alueiden ja sosioekonomisten luokkien välillä koskettaa myös liikkumista, ja liikkumisen yhdenvertaisuuden tukeminen olisi tärkeää polarisoitumiskehityksen hidastamiseksi. Liikuntapolitiikkaa on kuitenkin pitkään toteutettu jo valmiiksi liikkuvien ryhmien ehdoilla, jättäen vähiten liikkuvat vähemmälle huomiolle. Yksi keino parantaa liikkumisen yhdenvertaisuutta on lisätä tietoa päätöksenteossa, julkishallinnossa ja käytännön työssä. Tiedolla johtamisen avulla voidaan lisätä ymmärrystä liikuntapalvelujen saavutettavuuden ulottuvuuksista ja sitä kautta poistaa liikkumisen esteitä. Tämän liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää Jyväskylän Huhtasuon työntekijöiden näkemyksiä liikkumisen yhdenvertaisuudesta sekä tiedolla johtamisen toteutumisesta. Tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaista yhdenvertaisuustietoa työntekijöillä on, miten he hyödyntävät tietoa omassa työssään ja minkälaisia liikkumisen esteitä he tunnistavat Huhtasuon alueella olevan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui tiedon käsitteen ja tiedolla johtamisen ympärille perustuen aiempaan tutkimukseen aiheesta. Lisäksi tarkasteltiin liikkumisen yhdenvertaisuuden toteutumista saavutettavuuden ulottuvuuksien viitekehyksessä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (n=11) ja analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Liikkumisen yhdenvertaisuus näyttäytyy haastatteluaineiston perusteella monialaisena ilmiönä, jonka toteutumista haastateltavat haluavat edistää omassa työssään. Vaikka kehityskohteita tunnistetaan, on konkreettisia keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi paikoin vaikea löytää. Liikkumisen saavutettavuuteen liittyen tunnistetaan eniten konkreettisia esteitä, kuten fyysisiä ja teknisiä haasteita. Vaikeammin tunnistettavissa puolestaan ovat abstraktimmat, kuten mentaaliseen tai sosiaaliseen saavutettavuuteen vaikuttavat liikkumisen esteet. Huhtasuon työntekijät kokevat tiedon tärkeänä resurssina omassa työssään. He tunnistavat kuitenkin erinäisiä tiedonkäytön haasteita, joiden takia tietoa ei hyödynnetä niin hyvin kuin olisi ideaalia. Haastatteluvastauksissa korostuvat resurssien – erityisesti ajan – puute, tiedon hallinta, tiedon välittäminen ja poikkihallinnollisen yhteistyön vähäisyys. Poikkihallinnollista yhteistyötä pidetään hyödyllisenä ja sen avulla uskotaan voitavan lisätä liikkumisen ja palveluiden yhdenvertaisuutta. Yhteistyötä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole niin paljon kuin toivottaisiin, ja sitä haluttaisiinkin tehdä nykyistä enemmän. Yhdenvertaisuustyöpajojen kaltaiset koulutukset nähdään hyvinä paitsi substanssiosaamisen kehittämisen kannalta, ennen kaikkea poikkihallinnollisen yhteistyön edistämiseksi ja näkökulmien laajentamiseksi.Lack of sufficient physical activity is a current problem in terms of both public health as well as public economy. The increasing inequality between different regions and socioeconomic classes can also be seen in the physical activity context. Improving the equality of physical activity possibilities is important in reducing the societal polarization. However, physical activity policy in Finland has long been mostly implemented on the terms of already active groups, leaving the least active to less attention. One way to improve the equality of physical activity is to increase knowledge in decision-making, public administration, and practical work. With the help of knowledge-based management, we can increase the understanding of the dimensions of the accessibility of sports services and thereby remove obstacles to physical activity. The aim of this master's thesis in the social sciences of sport was to find out views of employees in the Jyväskylä Huhtasuo area, on the equality of physical activity and the implementation of knowledge-based management. The study examined what kind of equality knowledge the employees have, how they use the knowledge in their own work, and what kind of obstacles to physical activity they recognize in the Huhtasuo area. The theoretical framework of the study was built around the concept of knowledge and knowledge-based management, based on previous research on the subject. In addition, the implementation of physical activity in the framework of accessibility dimensions was examined. The research material was collected through thematic interviews (n=11) and analyzed using qualitative content analysis. Based on the research interviews, the equality of physical activity appears as a multidisciplinary phenomenon. Within the interviewee group, there appears to be a common will to promote the equality in the everyday work. Although the need to improve equality is identified, it can be difficult to find concrete ways to promote equality. Regarding the accessibility of physical activity, the most tangible obstacles, such as physical and technical obstacles of physical activity, are easily recognized. More difficult to recognize are the barriers that are more abstract, such as barriers regarding mental or social accessibility. The professionals of the Huhtasuo area perceive knowledge as an important resource in the contexts of their own work. However, they recognize various challenges of information use, due to which knowledge is not utilized as well as would be ideal. According to the interview responses, primary challenges are the lack of resources – especially time –, insufficient data management and communication, and the lack of cross-administrative cooperation. Cross-administrative cooperation is considered important, and the interviewees believe that the equality of physical activity can be increased through cooperation. Educational sessions such as the equality workshops are considered helpful not only for developing substantive expertise, but above all for promoting cross-administrative networks and broadening perspectives in the organization