Kestävyyskunnon yhteys oppimiseen lapsilla ja nuorilla

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää kestävyyskunnon yhteyttä oppimiseen peruskouluikäisillä lapsilla ja nuorilla. Viime vuosina peruskoululaisten kestävyyskunto on laskenut, fyysisen aktiivisuuden määrä on vähentynyt sekä oppimistulokset ovat heikentyneet. Kaikilla keinoilla, joilla näihin voidaan vaikuttaa, on mahdollisuus parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä. Kognitiivisista toiminnoista oppiminen on yksi keskeinen tekijä peruskouluikäisten kasvun ja kehityksen sekä heidän tulevaisuutensa kannalta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, johon olen hakenut tietoa eri tietokannoista. Olen hyödyntänyt aiheesta tehtyjä katsauksia ja yksittäisiä tutkimuksia sekä muutamia vertaisarvioituja meta-analyysejä. Lähteinä hyödynsin myös muutamaa neurotieteen kirjaa, joissa tietoa oli kattavasti. Tutkimuksia oli tehty sekä Suomessa että ulkomailla. Keskeisiä tutkielman käsitteitä olivat kestävyyskunto, oppiminen ja kognitio. Tutkimustulokset aiheesta ovat osittain ristiriitaisia keskenään. Yhteistä kaikille tuloksille on kuitenkin se, että liikunnasta ei näyttäisi olevan haittaa oppimisella ja koulumenestykselle. Paremmalla kestävyyskunnolla on monia terveydelle edullisia fysiologisia ja anatomisia vaikutuksia, jotka ulottuvat koko kehon lisäksi aivoihin asti. Myös kestävyyskunnon psykososiaaliset yhteydet oppimiseen ovat keskeisiä. Tulos tukee yleisesti tärkeänä pidettyä näkemystä lasten ja nuorten liikunnan vaikutuksista terveyteen, sekä lasten ja nuorten liikunnan ja siihen kannustamisen tärkeyttä arkeen kuuluvissa toimintaympäristöissä