Liikunnan opetuksen mahdollisuudet nuorten mielenterveyden edistämisessä

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset mahdollisuudet liikunnan opetuksella on edistää nuorten mielenterveyttä. Vaikkei lasten ja nuorten psyykkisten häiriöiden ole merkittävästi todettu lisääntyneen viime vuosikymmenten aikana, niin kuitenkin lasten ja nuorten itseraportoima mielenterveysoireilu on varsinkin tytöillä eri tutkimuksissa lisääntynyt. Tämä näkyy myös viimeisimmässä Kouluterveyskyselyssä. Koululla ja opettajilla nähdään olevan merkittävä rooli lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä. Lisäksi liikunnan opetuksen tehtävänä on myös psyykkisen toimintakyvyn tukeminen. Tästä huolimatta aikaisempaa tutkimusta liikunnan opetuksen mahdollisuuksista edistää nuorten mielenterveyttä ei ole juurikaan tehty. Koska opettajilla on tärkeä rooli mielenterveyden edistämisessä ja liikunnan opetuksen tehtäviin kuuluu psyykkisen toimintakyvyn tukeminen, on tärkeää saada tietoa siitä, miten liikunnanopettaja voi liikunnan opetuksen avulla edistää nuorten mielenterveyttä. Tässä tutkielmassa mielenterveyttä lähestyttiin kaksinapaisesta mallista eli sekä positiivisen mielenterveyden että mielenterveyden häiriöiden näkökulmasta. Liikunnan opetuksen mahdollisuuksia edistää nuorten mielenterveyttä tarkasteltiin minäkäsityksen, itsetunnon, kehonkuvan ja depression sekä ahdistuneisuus- ja syömishäiriöiden näkökulmasta hyödyntäen pääosin kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta ja liikunnan opetuksen yhteydessä toteutettuja liikuntainterventioita. Tässä tutkielmassa hyödynnettiin myös muutamaa pro gradu -tutkielmaa kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden niukkuuden vuoksi. Tämän tutkielman kohderyhmänä oli pääosin 10–19-vuotiaat nuoret muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tutkielman pohjalta voitiin havaita, että liikuntainterventioilla saattaa olla mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti nuorten mielenterveyteen, kuten minäkäsitykseen ja kehonkuvaan. Liikuntainterventiolla ei havaittu olevan edistävää vaikutusta nuorten itsetuntoon, vaikkakin niiden avulla voidaan mahdollisesti välttää itsetunnon heikentyminen. Liikunnan opetuksen yhteydessä toteutetuilla interventioilla saattaa olla mahdollista vaikuttaa positiivisesti eli vähentävästi depression oireisiin sekä depressio- ja ahdistuneisuustasoihin. Syömishäiriöistä ja liikunnan opetuksesta ei ole juurikaan kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuskirjallisuuden vähäisyyden vuoksi tutkielman tulosten pohjalta ei voida muodostaa kattavia eikä yleistettäviä johtopäätöksiä, minkä vuoksi aiheeseen liittyy paljon lisätutkimustarpeita. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä keskittyä siihen, millaisia liikuntainterventioiden sisältöjen tulee olla, jotta niillä voidaan edistää nuorten mielenterveyttä. Lisäksi enemmän tutkimusta tarvitaan erityisesti liikuntainterventioiden mahdollisuuksista edistää sellaisten nuorten mielenterveyttä, joilla on mielenterveyden haasteita, kuten ahdistus- ja syömishäiriöoireilua