Tiedon ja taidon aarteet: marttaperinne aineettomana kulttuuriperintönä

Maisterintutkielmassani tarkastelen marttojen aineetonta kulttuuriperintöä instutionalisoituneena, auktorisoituna perintödiskurssina. Martat on yli 120-vuotias suomalainen kansalaisjärjestö, alun perin naisjärjestö, jonka toiminta-alaa ovat arki ja kotitalous. Marttajärjestö on myös läpi olemassaolonsa ollut aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja keskustelija. Tutkielman aineistona on käytetty marttojen verkkosivustolla luettavissa olevaa marttaperinne-aineistoa, joka on marttojen itsensä tuottama kokoelma järjestön toimintavuosia käsitteleviä menneiden vuosikymmenten mukaan järjestettyjä tekstejä. Aineisto kattaa myös joitakin aikalaisdokumentteja sekä kuvia. Sekundäärilähteinä tutkielmassa on käytetty martoista kirjoitettuja tutkimuksia ja historiikkeja. Lähestyn aineistoa kriittisen perinnöntutkimuksen näkökulmasta käsitellen sitä marttojen auktorisoituna perintödiskurssina, jonka avulla rakennetaan marttaidentiteettiä. Erittelen tutkielmassa aineistoa yhteisön rakentamisen, perinnön ja ajallisen muutoksen sekä taidon institutionalisoimisen näkökulmista. Tutkielmani sijoittuu kulttuuriperinnön tutkimuksen monitieteiseen kenttään ja auttaa ymmärtämään aineettoman kulttuuriperinnön kokonaisuuksien rakentumista tiiviissä vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisen kontekstin kanssa. Tutkielmani analyysin valossa voidaan todeta, että marttaperintö on koottu marttojen nykyistä arvopuhetta noudattaen niin, että tietyt seikat, kuten yhdenvertaisuus, korostuvat samalla kun muita, kontroversiaalimpia teemoja ja ristiriitaisuuksia on häivytetty taka-alalle. Marttayhteisön institutionaalisen rakentamisen keinot ovat moninaiset, ja niiden kautta toteutuu useita erilaisia martaksi identifioitumisen mahdollisuuksia. Marttajärjestön erityisyys tulee näkyväksi taidossa, joka on keskeinen osa marttatoimintaa. Kotitalouteen liittyvien taitojen säilyttäminen ja siirtäminen on marttatoiminnan ytimessä, ja juuri taidossa institutionalisoituneen kulttuuriperinnön ja ruohonjuuritason perinteiden suhde tulee näkyväksi monitahoisella tavalla