Carless households’ strategies and experiences of daily mobility in Porvoo

Tutkielmassani tarkastelen, miten ilman omaa autoa elävät henkilöt kokevat arkiliikkumisensa ja minkälaisten arkiliikkumisen strategioiden ja käytäntöjen avulla he ja heidän kotitaloutensa elävät arkeaan. Keskiössä on myös kysymys siitä, millainen merkitys asuinsijainnilla on liikkumiselle, jota tarkastelen yhdyskuntarakenteen ja autoriippuvuuden käsitteen näkökulmista. Valitsin tutkimusalueeksi Porvoon, koska se pienenä kaupunkina ei omaa isoimpien kaupunkien tasoista joukkoliikennettä, mutta toisaalta tiivis keskusta-alue voi mahdollistaa autotonta liikkumista arjen matkoilla. Hyödynnän tutkielmassa saavutettavuusstrategioiden käsitettä, jolla tarkoitetaan keinoja, joilla yksilöt voivat ylläpitää pääsyä elämänsä eri asteisesti aikaan ja paikkaan sidottuihin aktiviteetteihin, sekä ylittää aikamaantieteellisiä rajoitteita tai sopeutua niihin. Autottomien kotitalouksien käytäntöjen tunteminen on tärkeää Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisen tavoitteiden näkökulmasta. Kuitenkin keskustelussa autottomuudesta on aina muistettava, kuinka se voi olla enemmän tai vähemmän omaa valintaa tai olosuhteiden pakosta johtuvaa. Kaupunkirakenne asettaa olosuhteet, jotka voivat kannustaa yhdenlaisiin liikkumistottumuksiin ja rajoittaa toisenlaisia – esimerkiksi etäisyydet eri aktiviteettien sijaintien välille tai kuinka helppoa eri kulkutapoja on käyttää. Yhdyskuntarakenne voi toimia vaihtoehtoja tarjoavana, jolloin se mahdollistaa eri kulkutapojen käytön, tai vaihtoehdottomana, jolloin se tukee lähinnä autoilua. Keskustelu voi koskea myös autoriippuvuutta, joka on määritelty niin alueiden, yhdyskuntarakenteen, liikennejärjestelmien, kuin myös yksilöiden ja arjen matkojen riippuvuudeksi henkilöautosta. Laadullisen tutkielmani aineistonkeruun menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelut voivat auttaa ymmärtämään tietyn ihmisryhmän käytäntöjä ja subjektiivisia kokemuksia tietyssä paikassa, sekä merkityksiä, joita he antavat maantieteellisen luonteen omaavalle aktiviteetille. Haastattelin seitsemää Porvoossa asuvaa, autotonta kotitaloutta edustavaa henkilöä, joista osa asui keskustassa ja osa sen ulkopuolella. Haastatteluäänitteistä litteroidun aineiston analyysi perustui sen luokittelulle, teemoittelulle ja tyypittelylle. Lähes kaikki haastateltavista sovelsivat saavutettavuusstrategiaa, jossa he olivat muuttopäätöksessään nykyiseen asuntoon ottaneet huomioon läheisyyden arjessa tärkeisiin kohteisiin ja aktiviteetteihin, mahdollistaen lyhyet välimatkat kävellen tai pyörällä. Strategiaa, jossa tieto- ja viestintäteknologian avulla korvataan liikkumista tutkin etätöiden tekemisen kautta: etätöitä hyödynnettiin runsaasti ja myös aiempaa enemmän, kun koronapandemian myötä tehdyt etätyömahdollisuuksien laajennukset työpaikoilla antoivat siihen tilaisuuden. Kaikki kotitaloudet olivat saaneet sosiaalisilta suhteiltaan tukea liikkuvuudelle, mutta tämän strategian merkitys arjelle vaihteli voimakkaasti viikoittaisista autokyydeistä harvinaiseen auton lainaamiseen. Keskeisiä arkiliikkumisen käytäntöjä oli esimerkiksi kävellen ja pyöräillen liikkuminen, matkojen ketjuttaminen ja aktiviteettien valitseminen läheltä kotia. Porvoon keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä asuvien neljän talouden arkiliikkumisen kokemuksia yhdisti ongelmattomuus. Keskustan lyhyet etäisyydet ja bussiyhteydet Helsingin suuntaan koettiin eduiksi liikkumiselle. Suurimmat arkiliikkumisen haasteet esiintyivät keskustan ulkopuolella asuvilla johtuen palvelutasoltaan heikentyneeksi koetusta paikallisesta joukkoliikenteestä. Paikallisliikenne ei tarjonnut sitä tarvitseville tyydyttävää saavutettavuutta arjen matkoilla. Havainto keskusta-asujien arkiliikkumisen ongelmattomuudesta on linjassa tutkimustuloksen kanssa, jonka mukaan suomalaisten keskisuurien kaupunkiseutujen keskusta-alueet edustavat autoista riippumatonta yhdyskuntarakennetta.In my thesis I look at how persons living without an own car experience their daily mobility and what kind of strategies and practices concerning daily mobility are their households using to manage their daily lives. In focus is also a question of the significance of the place of residence to mobility, which I investigate through the concepts of urban structure and car dependence. I chose the city of Porvoo as my study area, because as a small city it does not have the public transportation services at the level of the largest Finnish cities, but on the other hand its dense city center may support carless daily mobility. I use the concept of accessibility strategies, which means the ways in which individuals can maintain access to the variably time and space bound activities of their everyday lives and overcome or adapt to their time-geographic constraints. Knowing the practices of carless households is important for the targets to reduce greenhouse gas emissions of transportation in Finland. It is still important to remember the nature of carlessness as varying from being voluntary to being involuntary. Urban structure sets the conditions which may favor some travel behavior and prohibit other kinds. These conditions include distances between activity locations, or the relative ease of using different travel modes. Urban structure may enable alternatives in travel mode choices or prohibit them and support mostly private car use. Discussions may also consider car dependence, which has been defined as the dependence on private cars of areas, urban structure, transport systems, as well as individuals and daily trips. As a method for data collection in this qualitative thesis I used thematic interviews. Interviews may help to understand the practices and subjective experiences of a group of people in a certain place, and meanings they attach to an activity of a geographical nature. I interviewed seven persons living in Porvoo, representing their carless households, of which some lived in the city center and others outside of it. I analyzed the interview transcriptions using coding, thematic analysis and typification. Almost all of the interviewees utilized a strategy in which they had taken proximity to daily destinations and activities into consideration when moving to their current place of residence, which enables short distances by walking or cycling. I studied the use of information and communications technologies to substitute physical mobility by looking at remote work practices: high levels of remote work were done, and more than before, when the remote work possibilities were expanded due to COVID-19 pandemic. All of the households had received support for mobility from their social relations, but the significance of this strategy to everyday life varied considerably, from a weekly need of getting car rides to a rare occasion of borrowing a car. Central daily mobility practices were walking and cycling, trip chaining, and choosing activities from a close proximity to home. The daily mobility experiences of households living in Porvoo city center, or its immediate surroundings were characterized as being problem-free. City center’s short distances and bus connections to Helsinki were seen as advantages to mobility. The most pronounced challenges to daily mobility appeared within those living outside of the city center, due to experiences of a decline in the service level of local public transportation. Local buses did not offer satisfying levels of accessibility to those who would have needed them for their daily trips. The finding of the problem-free nature of daily mobility of the ones living in or next to city center is in line with a finding from literature, which sees downtown areas of middle-sized Finnish cities as representing a car independent urban structure