Affektiivinen eriarvoisuus sateenkaari-isyydessä

Tässä tutkielmassa tutkin affektiivista eriarvoisuutta ja sen ilmenemisen muotoja sateenkaariisyydessä. Sateenkaari-isyyttä on tutkittu Suomessa vähän. Sateenkaariperheiden tutkimus on tähän mennessä lähinnä pyrkinyt osoittamaan, että sateenkaarivanhemmat ovat kelpoja vanhempia, siinä missä heteronormatiivisten perheiden vanhemmatkin. Sateenkaarivanhemmuuteen liittyvät erityispiirteet ovat jääneet tunnistamatta. Sateenkaari-isien perheet ovat monimuotoisia, eivätkä institutionaaliset käytännöt aina tue monimuotoisia perhekäytäntöjä. Sateenkaari-isät kokevat lisäksi ennakkoluuloisia asenteita ja syrjintää. Nämä tekijät yhdessä altistavat sateenkaari-isiä affektiivisen eriarvoisuuden kokemuksille. Affektiivinen eriarvoisuus tarkoittaa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa vaikuttamista ja vaikuttumista. Läheisiin ihmissuhteisiin sisältyy vaikeasti havaittavia valtasuhteita ja arkisia käytäntöjä, jotka voivat tuottaa eriarvoisuuden kokemuksia. Haastattelin seitsemää sateenkaari-isäksi identifioituvaa miestä kevään 2022 aikana. Haastattelin kumppanuusvanhempia, sijaisvanhempia, etävanhempia sekä lähivanhempia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimusmenetelmänäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseni oli: miten affektiivinen eriarvoisuus ilmenee sateenkaari-isyydessä? Tutkimukseni mukaan heteronormatiivinen perhekäsitys tuottaa sateenkaari-isille eriarvoisuuden kokemuksia yksilön, yhteisön sekä yhteiskunnan tasolla. Sateenkaari-isät kokevat ennakkoluuloja sekä syrjiviä asenteita ja käytäntöjä. Affektiivisen eriarvoisuuden kokemukset jakautuvat tutkimukseni mukaan kahteen luokkaan: eriarvoiseen asemaan sekä tunnetyöhön, jotka liittyvät haastattelemieni isien sateenkaari-identiteettiin tai heteronormatiivisesta mallista poikkeaviin perhekäytäntöihin. Erilaisiin perhekäytäntöihin ja isäksi tulemisen tapoihin liittyy valtasuhteita, jotka tuottavat affektiivista eriarvoisuutta sateenkaari-isille. Sateenkaari-isät kokevat vähemmistöstressiä ja he jäävät kokemustensa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa usein yksin ja näkymättömiksi. He kertovat kaipaavansa vertaistukea, mutta toisaalta he kokevat huolta siitä, miten moni kykenee samaistumaan heidän kokemuksiinsa. Tämä on johtanut osittain myös vertaistoiminnasta pois jättäytymiseen. Vertaistuki oli tutkimushaastattelujen teon aikaan vähäistä koronapandemian vuoksi. Tuolloin ryhmäkokoontumisia rajoitettiin ja suuri osa vertaistoiminnasta on ollut joko etänä verkossa tai tauolla. Palvelujärjestelmässä sateenkaari-isät kertovat törmänneensä syrjiviin asenteisiin sekä palvelujen tai etuuksien rajoitteisiin ja puutteisiin. Lakisääteinen isyysvapaa ei esimerkiksi kuulu isälle kumppanuusvanhemmuusperheessä. Haastattelemani isät pohtivat puheessaan omia perheellistymistapojaan ja mahdollisuuksiaan. Yhteenvetona voisi todeta, että he kokevat jo lähtökohtaisesti isänä olemisen saavutettuna etuoikeutena. Tämä kokemus saattaa johtaa siihen, että omia toiveita tai oikeuksia isänä on vaikea vaatia ja edistää