Yhdessä jalkapallokentillä : kokemuksia sekajoukkueissa harrastamisesta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin jalkapalloa sekajoukkueissa harrastaneiden sekä sekajoukkueita valmentaneiden kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nuoret ovat kokeneet mahdollisuutensa ja harrastamisen laatunsa jalkapalloharrastuksen parissa sekajoukkueissa, sekä sitä, millaisia mahdollisuuksia valmentajat näkivät sekajoukkueista olevan. Tarkastelun kohteena oli myös se, miten pelaajat ja valmentajat kokivat sekajoukkueessa pelaamisen yhteyden harrastukseen sitoutumiseen, ja millaisena he näkivät joukkueiden jakoperusteet tason tai motivaation mukaan sukupuolen sijaan. Tutkimus noudatti hermeneuttisfenomenologista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa sekajoukkueissa mukana ollutta, joista kolmella oli kokemus sekajoukkueen valmentamisesta, kolmella kokemus pelaamisesta tyttönä poikien joukkueessa ja kahdella kokemus pelaamisesta poikana joukkueessa, jossa oli tyttöjä. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla. Tulosten mukaan kaikki tutkittavat kokivat sekajoukkueista enemmän hyötyä kuin haittaa ja lähes kaikilla oli päällimmäisenä positiivisia kokemuksia sekajoukkueesta toimintaympäristönä. Osan naispelaajien kokemat negatiiviset ja ristiriitaiset kokemukset liittyivät heidän kokemaansa syrjintään ja kiusaamiseen tyttönä poikien joukkueessa. Suurimpina hyötyinä koettiin yhteiskunnalliset vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen, sekä urheilulliset hyödyt tytöille. Tyttöjen nähtiin tunnollisina ja ahkerina treenaajina vetävän asenteellaan myös poikia mukanaan parempiin suorituksiin. Erityisesti ennakkoluulojen kumoaminen ja tyttöjen ja naisten urheilemisen kunnioittaminen olivat tärkeitä asioita, joita sekajoukkuetoiminnalla koettiin voitavan edistää. Muita tärkeitä kokemuksista nousseita teemoja oli toisilta oppiminen, yksilön mahdollisuuksien paraneminen, kilpailulliset hyödyt ja valmentajan roolin merkityksellisyys tasavertaisuuden edistäjänä. Merkittävänä teemana koettiin murrosiän mukana tuoma fyysinen ylivoima pojille, mutta ennen sitä lapsuudessa ei nähty mitään esteitä yhdessä harrastamiselle. Yhdessä pelaamisen nähtiin rikkovan perinteistä sukupuolten erottelun ajattelua ja normalisoivan sukupuolten moninaisuutta. Sekajoukkueiden koettiin parantavan erityisesti pienillä paikkakunnilla harrastamiseen sitoutumista ja parantavan yksilöiden mahdollisuuksia harrastamiseen. Tasoon tai motivaatioon perustuva joukkueiden jakoperuste koettiin hyvänä vaihtoehtona, jonka nähtiin tarjoavan sukupuoleen perustuvaa joukkueiden jakoa enemmän tasavertaisia mahdollisuuksia ja tukea yksilölliselle kehitykselle. Tulokset antavat uutta näkökulmaa sekä jalkapallon että muiden palloilulajien keskusteluun nykyisen järjestelmän tasa-arvoisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja sen toimintaa ohjaavista periaatteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on sekä herättää keskustelua yhdenvertaisemman jalkapalloyhteisön ja lasten harrastusmahdollisuuksien puolesta, että toimia tieteellisenä keskustelunavauksena Suomessa vähän tutkitun sekajalkapallon kentäll