Ajattelin sen olevan hyvän urheilijan merkki : kriittinen diskurssianalyysi urheilijan itsen rakentumisen problematiikasta urheilijaelämäkertojen sisältämissä särkymistarinoissa.

Tutkimuksen tavoitteena on laajentaa aikamme urheilueettistä keskustelua. Tutkimuksessa muodostetaan teoreettinen viitekehys, jonka avulla tarkastellaan urheilijan itsen rakentumista valta-analyyttisenä ilmiönä. Analyyttinen huomio kohdistetaan urheilijan itsen rakentumisen prosessiin sekä siihen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksen kriittinen näkökulma kohdentuu itsen rakentumisen eettiseen problematisointiin. Tutkimus haastaa ja kannustaa pysähtymään sosiaalisesti konstruoituneiden merkitysrakenteiden äärelle, jotka määrittävät yksilön olemassaoloa osana huippu-urheilun verkostoitunutta todellisuutta. Tutkimusaihe on samanaikaisesti sekä ajaton että yhteiskunnallisesti ajankohtainen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kulmakivenä on Michel Foucault’n valta-analyyttinen tuotanto, joka tarjoaa laajan käsitteistön yksilön itsen rakentumisen tarkasteluun. Teoreettinen näkökulma tekee näkyväksi, kuinka yksilön itseys rakentuu tiedon, vallan ja itsesuhteen vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta urheilijaelämäkerrasta, joissa rakentuu kuvaus urheilijan särkymisestä. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysiä. Tutkimustulokset osoittavat, että urheilijoiden itseys rakentuu pitkälti valtasuhteille ja vallitseville totuuskäsityksille alisteisena. Toiseksi tuloksissa kohdistetaan huomio hyvän urheilijan diskurssiin, jossa tuotetaan ehdot ja rajat urheilijan asemalle ja toimijuudelle osana huippu-urheilun arkitodellisuutta ja vallan verkostoja. Kolmanneksi tutkimuksessa painotetaan transformaation merkitystä. Transformaationäkökulma mahdollistaa hyvää urheilijuutta määrittävien ehtojen ja rajojen kriittisen arvioimisen. Aineistoanalyysi tuottaa täten kaksi erilaista ihmiskäsitystä, jotka määrittävät urheilijoiden itsen rakentumista urheilu-uran eri vaiheissa. Urheilijan uraa ja elämänkäytäntöjä käsittelevä kerronta kuvastaa huippu-urheilussa vallitsevaa industrialistista arvopohjaa ja urheilijan asemaa tiedon ja vallan objektina. Urheilijoiden särkymisen kuvaus nostaa esille holistisen ihmiskäsityksen, jossa painotetaan yksilön autonomian ja itsesuhteen merkitystä. Tutkimuksen kriittinen tulkinta kohdistuu kahdenlaisen ihmiskäsityksen tarkasteluun. Tutkimuksessa pohditaan myös urheilueettisen keskustelun merkitystä sosiaalisen muutoksenteon näkökulmasta.This study aims to expand the discussion about sport ethics of our time. The study builds a theoretical framework for analyzing an athlete’s self-construction as a power-analytical phenomenon. The analytical focus is on the process of the athlete’s self-construction and factors affecting it. In addition, the problematic of the self-construction is examined from a critical point of view. The study challenges and encourages to view socially constructed meanings and discourses that shape one’s position, action and behavior as part of a multidimensional elite sport reality. Hence, the research topic is simultaneously timeless and socially relevant. The theoretical framework of this study is built utilizing the notions of self and power found in Michel Foucault’s extensive work. Drawing upon two athlete biographies, this study addresses how an individual constitutes the perception of itself in relation to power, knowledge and the self. The research method used is critical discourse analysis. The research results address, firstly, the power relations and the perceptions of truth, which show the athletes’ self-construction, above all, as a social process. Secondly, the results reveal the hegemonic discourse of a good athlete, in which norms and standards regarding the athlete’s position and agency are produced as part of the multidimensional elite sport reality. Thirdly, the study emphasizes the importance of transformation by problematizing the norms and standards of the good athlete. Hence, the analysis produces two distinct human perceptions that determine the athletes’ self-construction in different phases of their sports career. The narratives of athletes’ career and life practices demonstrate an industrial human perception in the elite sport reality and athletes’ positions as objects of power and knowledge. Through transformation, a more holistic human perception of being an athlete as an autonomous one is made visible. The critical point of view deals, thus, with these different human perceptions. In the study, the meaning of sport ethics is also discussed from the view of making effective social change