Pienten lasten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä pienten lasten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt näkyvät pienissä lapsissa ja miten näistä häiriöistä kärsiviä lapsia voidaan tukea sosiaalityön keinoin. Mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöt ovat lisääntyneet pienillä lapsilla, joilla on myös sosiaalityön asiakkuus. Näiden ilmiöiden tutkiminen sosiaalityön kontekstista on tärkeää, jotta sosiaalityöntekijöiden osaaminen ja auttamisen keinot lisääntyisivät. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat lapsuus, mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ja moniammatillisuus. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen ja sitä varten on haastateltu yhdeksää sosiaalityöntekijää. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina. Haastatteluun osallistuneet työntekijät työskentelivät haastattelu hetkellä joko perhesosiaalityön tai lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluina ja se eteni pääteemojen kautta. Haastateltavilla oli mahdollisuus kertoa aiheesta juuri sen minkä koki tärkeäksi. Tutkimustuloksissa ilmeni, että pienten lasten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta hyvin kompleksisia. Sosiaalityön auttamisen keinot ovat näissä tilanteissa olevien lasten ja perheiden osalta rajalliset, jolloin terveydenhuollon tuki on erityisen tärkeä. Toimiva moniammatillinen yhteistyö, riittävä vanhemmuuden tuki ja tiedonsiirto ovat merkittäviä yksittäisiä tekijöitä oikean avun löytämiseksi. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitaminen on hyvin palvelukeskeistä, jolloin varhaiseen tukeen tulisi panostaa. Varhaiseen tukeen ja apuun panostamalla voidaan mahdollisesti välttää raskaammat tukitoimet ja kuntoutuspalvelut