Hyperspektrikuvantaminen malminetsinnässä

Tiivistelmä. Hyperspektrikuvantaminen eli kuvantamisspektroskopia on fysikaalinen materiaalien tutkimusmenetelmä, jossa erityisellä kuvantamislaitteistolla muodostetaan digitaalinen kuva tutkittavasta kohteesta. Menetelmässä jokainen muodostetun kuvan pikseli sisältää informaation koko käytetyltä aallonpituusalueelta, mikä voidaan esittää graafisesti emissiospektrin avulla, jossa näkyviä absorptiopiirteitä tai kuoppia käytetään tunnistamaan tutkittu materiaali. Geologisessa tutkimuksessa hyperspektrikuvantamisen käyttö ulottuu 80-luvulla Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n kaukokartoitukseen kehittämiin laitteistoihin. Menetelmäkehitys laitteistojen osalta, kerätyn datan käsittelyssä ja tulkitsemisessa sekä tietokoneiden laskentatehon kasvaminen ovat tehneet hyperspektrikuvantamisesta tehokkaan menetelmän malminetsinnässä. Rajapalojen Au-Co esiintymän kairasydämistä tehty hyperspektritutkimus havaitsi mineralisaatiossa esiintyvien vaaleiden kiilteiden olevan 2200 nm piirteen osalta aallonpituudeltaan lyhyempiä kuin mineralisaation sivukivissä esiintyvien vastaavien kiilteiden. Elektronimikroanalysaattorilla (EPMA) tehdyt mineraalikemian analyysit tukevat hyperspektrilaitteistolla tehtyä havaintoa mineraalikemian poikkeavuudesta. Hyperspektrikuvantaminen on nopea ja näytemateriaalia vahingoittamaton menetelmä, joka mahdollistaa lisäinformaation keräämisen geologisista materiaaleista. Tutkimusta voidaan tehdä monessa mittakaavassa aina kaukokartoituksesta yksittäisiin käsinäytteisiin. Menetelmän avulla pystytään esimerkiksi tekemään tulkintoja malmiesiintymien muuttumisvyöhykkeiden laajuudesta ja näin tehokkaasti kartoittamaan malmiesiintymien olemassaoloa sekä kohdistamaan malminetsintätoimia