Hyppääs sänkyysi, niil lähdettää:variaatio 1;7–3;5-vuotiaiden savolaismurteiden alueella asuvien lasten kielessä

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmen savolaismurteiden alueella asuvan 1;7–3;5-vuotiaan (1;7 = 1 v 7 kk) lapsen puhekielessä esiintyvää variaatiota. Tutkimuksen tavoitteena on saada selville, millaista variaatiota lapsenkielessä esiintyy jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä sekä konteksteissa, joissa voisi esiintyä yleisgeminaatio tai itämurteiden erikoisgeminaatio. Käytän tutkimuksessa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää eli tutkin, paljonko eri tapauksia ilmenee aineistossa. Täydennän tutkimusta kvalitatiivisella menetelmällä. Pohdin esimerkiksi syitä erilaisten varianttien ilmenemiseen lasten puhekielessä sekä leikkiin eläytymisen tai vuorovaikutuskumppanin puheen vaikutusta lapsen kieleen. Aineistoni koostuu videoista ja äänitteistä, jotka olen kerännyt vuosina 2020–2022 lasten puheesta erilaisissa tilanteissa, joista eniten on leikkitilanteita. Informanteista Aurora ja Sofia ovat siskoksia, jotka asuvat Pohjois-Savossa. Kolmas informantti, Olivia, asuu Kainuussa. Aineistossa jokaisella lapsella esiintyy yleisgeminaatiota, ja yhteinen geminoitumisprosentti on 65,5 %. Olivialla ja Auroralla geminoituneita muotoja on noin 90 % tapauksista, mutta Sofialla ainoastaan 35,9 %. Sofialla geminoitumattomat tapaukset liittyvät usein leikkiin eläytymiseen ja leikin kieleen. Erikoisgeminaation orastavia geminaattoja ja täysgeminaattoja esiintyy satunnaisesti jokaisella lapsella. Korkein geminoitumisprosentti on Auroralla, jolla 13,9 %:ssa tapauksista on orastava tai täysgeminaatta. Erikoisgeminaatiotapausten käsittelyyn olen ottanut mukaan aiemmista tutkimuksista poiketen myös lapsenkieliset assimilaatiotapaukset, joissa geminoituminen olisi aikuiskielessä mahdollinen, mutta lapsenkielessä ei. Jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä on kaikissa yleiskielen mukaisia variantteja. Vain eA-yhtymässä pitkävokaaliseksi assimiloituneita muotoja (75 %) on enemmän kuin yleiskielisiä muotoja. Jälkitavujen OA-vokaaliyhtymä on vaihteluttomin ja harvimmin esiintyvä vokaaliyhtymä aineistossa. Huomionarvoista on, että jälkitavujen UA-vokaaliyhtymä edustuu aineistossa kolme kertaa pitkävokaaliseksi assimiloituneessa muodossa. Tulos osoittaa, että jälkitavujen UA-vokaaliyhtymän pitkävokaaliseksi assimiloituminen etenee myös lapsenkielessä ja pohjoissavolaisissa murteissa. iA-yhtymä ei edustu pitkävokaaliseksi assimiloituneessa muodossa. Jälkitavujen OA-vokaaliyhtymää lukuun ottamatta kaikissa vokaaliyhtymissä on lapsenkielisiä variantteja, minkä lisäksi UA- ja iA-yhtymät edustuvat myös vanhan murteen mukaisesti. Yleis- ja erikoisgeminaation esiintyminen vastaa suurimmaksi osaksi aiempaa tutkimusta vanhempien informanttien kielestä. Jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiota on tutkittu pohjoissavolaisista murteista aiemmin hyvin vähän, joten tutkimukseni tulokset ovat suuntaa antavaa uutta tietoa alueen variaatiosta. Jatkossa olisi hyvä tutkia lisää lapsenkielen variaatiota eri murrealueilla tai esimerkiksi sisarusten puhekielessä esiintyvää variaatiota