Äitiyden katuminen intensiivisen äitiyden kulttuurissa

Äitiyttä koskevien puhetapojen on arvioitu monipuolistuneen ja kulttuurisen tilan avautuneen myös äitiyttä koskevien kielteisten tunteiden ilmaisuille. Tästä huolimatta äitiyden ideaaleista irtautumista näkyy julkisessa keskustelussa yhä vain vähän. Tässä artikkelissa tarkastelemme tunnustuksia äitiyden katumisesta internetin anonyymilla keskustelupalstalla. Erottelimme aineistosta jäsenkategoria-analyysia käyttäen äitiyttä katuvien naisten selontekoja omasta äitiydestään suhteessa identiteettiin, toimintaan ja tunteisiin. Keskustelussa katumus nousee äitiyteen ja lapsiperhe-elämään liitettyjen odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta: äitiys on uuvuttavaa eikä teekään onnelliseksi tai tunnu palkitsevalta tai emotionaalisesti tyydyttävältä. Uupumusta aiheuttavat hyvän, intensiivisen äitiyden ideaalit, joihin kielteiset tunteet eivät kuulu. Äidit tekevätkin aktiivista tunnetyötä uupumuksen ja katumuksen peittämiseksi. Intensiivisen äitiyden ihanteita ei keskustelussa kuitenkaan haasteta. Sen sijaan keskusteluun osallistuvat haastavat äitiyden terapeuttisen ymmärryksen, jonka kehyksessä äitiys rakentuu lopulta väliaikaisten vaikeuksien jälkeen aina sisällöllisesti tyydyttäväksi. Keskustelijoille äitiyden katumus ei ole vain väliaikaista väsymystä, joka olisi korjattavissa ottamalla aikaa itselle tai keskustelemalla. Äitiys voi olla identiteettiin sopimaton rooli ja katumus koetaan pysyväksi. Tämä tutkimus nostaa esille miten äitien ongelmien yksilöllistämisen ja patologisoinnin sijaan olennaisen tärkeää olisi nostaa julkiseen keskusteluun intensiivisen äitiyden ihanteiden toksisuus