Ikääntyneiden kohtaaminen diakoniatyössä koronapandemian aikana

Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Voimavaraistavien työtapojen kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla Sosionomi (YAMK) Elisabeth Bariskin Ikääntyneiden kohtaaminen diakoniatyössä koronapandemian aikana Vuosi 2022 Sivumäärä 48 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka yli 65-vuotiaita ihmisiä on tavoitettu, kohdattu ja autettu koronapandemian aikana evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyössä diakoniatyöntekijöiden kokemana. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, kuinka korona-ajan muuttunut työelämä ja kokoontumisrajoitukset ovat vaikuttaneet yli 65-vuotiaiden ihmisten tavoittamiseen, kohtaamiseen ja auttamiseen. Lisäksi kysyttiin, minkälaiset voimavarat ja vahvuudet ovat auttaneet diakoniatyöntekijöitä korona-ajan työssä. Keväällä 2020 alkanut maailmanlaajuinen Covid-19-viruksen aiheuttama pandemia vaikutti merkittävällä tavalla Suomessa. Nopeasti tarttuvan, jopa hengenvaarallisen tartuntataudin leviämistä pyrittiin ehkäisemään monilla kansalaisia koskevilla rajoitustoimilla. Monet niistä kohdistuivat erityisesti vanhempaan väestönosaan. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselyä ja haastat-telua. Aineisto kerättiin kahdessa osassa ensin loka-marraskuussa 2021 ja toisen kerran helmi-maaliskuussa 2022 eri puolilla Suomea sijaitsevien seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä. Kutsu osallistua tutkimukseen lähetettiin kolmeenkymmeneen seurakuntaan, joista seitsemästä seurakunnasta tuli vastaus tutkimukseen osallistumisesta. Osallistujat rajattiin yli 65-vuotiaiden parissa työtä tekeviin diakoniatyöntekijöihin, jotka osallistuivat valintansa mukaan joko sähköpostin välityksellä kyselyyn tai Teamsin kautta tehtyyn haastatteluun. Haastattelut litteroitiin ja koko aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten mukaan koronapandemia-ajan rajoitukset ja etätyö vaikutti merkittävällä tavalla diakoniatyöntekijöiden työhön ja toimintaan. Perinteisten kasvokkaisten kohtaamisten tilalle etsittiin nopeasti uusia kohtaamisen ja auttamisen tapoja. Ikääntyneiden auttamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Diakoniatyöntekijät osallistuivat laajoihin yli 70-vuotiaita ihmisiä tavoittaviin puhelinkartoituksiin yhteistyössä kuntien kanssa. Ikääntyneiden tavoittamisessa juuri puhelimella soittamisen merkitys korostui. Sen lisäksi heitä tavoitettiin myös esimerkiksi korttien ja kirjeiden välityksellä. Toimintaa siirrettiin ulos, pihoille, oville ja hautausmaille. Ulkona järjestettiin ruokakassien jakoa, kävelytapaamisia sekä laulu- ja hartaushetkiä. Aineellista apua vietiin suoraan kotioville, tavattiin ihmisiä ulkona tai joissain tapauksissa sovitusti seurakunnan tiloissa. Internetin viestisovellusten merkitys ikääntyneiden henkilökohtaisessa tavoittamisessa tai ryhmätoiminnassa sekä auttamisessa oli vähäinen. Näyttää siltä, että seurakunnissa on hyödynnetty digitaalisuutta ikääntyneiden tavoittamisessa ennen muuta hengellisessä työssä, esimerkiksi videohartauksien ja messustriimausten välityksellä. Diakoniatyöntekijät toimivat korona-aikana moniammatillisessa yhteistyössä monien yhteistyötahojen kanssa. Valmiit yhteistyöverkostot edesauttoivat yhteistyössä korona-ajan poikkeustilanteessa. Opinnäytetyön tulosten mukaan työntekijöiden jaksamista korona-ajan työssä tukivat sekä työntekijän omat henkilökohtaiset vahvuudet ja voimavarat, että työyhteisön tuki ja kyky sopeutua uuteen tilanteeseen. Diakoniatyössä työmäärä lisääntyi, mutta jaksamista helpotti työmäärän jakaminen muun työyhteisön kanssa. Ikääntyneiden osalta työntekijöissä herätti huolta mm. digitaitojen puutteet ja korona-ajalla lisääntynyt yksinäisyys ja passivoituminen. On paikallaan pohtia, kuinka pandemian aikana saatua tietoa ja kokemuksia voisi hyödyntää tulevaisuudessa ikääntyneiden parissa tehtävässä työssä. Asiasanat: diakonia, COVID-19-pandemia, koronavirukset, resilienssi, ikääntyneetLaurea University of Applied Sciences Abstract Development of Empowering Working Methods in Health Care and Social Services Master of Social Services Elisabeth Bariskin Diaconal Work with Seniors During the COVID-19 pandemic Year 2022 Pages 48 The purpose of this thesis was to examine from diaconal workers’ perspective how seniors aged 65 years and above have been reached, treated and helped during the COVID-19 pandemic by the diaconal work of Finnish Evangelical Lutheran Church. This research was conducted in order to determine how the corona virus pandemic restrictions such as social distancing and meeting limits changed the ways of reaching, meeting and helping the seniors. The aim was also to find out what kind of recourses and strengths have helped diaconal workers in their work during the pandemic. the worldwide coronavirus pandemic began in the spring of 2020 and affected day to day life in Finland in many ways. Respiratory infection caused by the COVID-19 virus spread rapidly and the government imposed many restrictions to prevent the spread of this potentially life-threatening disease. Many of the restrictions targeted seniors in particular. The thesis was carried out as qualitative research using individual interviews and a questionnaire. An invitation to participate in the research project was sent to thirty congregations, and seven congregations agreed to participate. The interviews were conducted through Teams and the questionnaire was sent and completed by email. The research material was collected from diaconal workers in various parts of Finland. The information was gathered during two time periods: in October-November 2021 and in February-March 2022. Participants were limited to diaconal workers who work with seniors aged 65 years and older. The diaconal workers were able to choose to be interviewed through Teams or alternatively to fill out the questionnaire. The interviews were transcribed and the entire material was analyzed by inductive content analysis. The main research finding was that assembly restrictions and switching to remote work had a significant impact on the work and the activities of diaconal workers. New ways of meeting and helping were developed to replace the traditional face-to-face meeting. Diaconal workers collaborated with municipal workers in locating the eldelry aged 70 years and older. Reaching the elderly by phone became important. In addition to phone calling, a program of letter and card writing was conducted. Activities were moved outdoors, to the yards and cemeteries. Outdoor meetings consisted of delivering food items, walking, singing and worship. Material help was delivered directly to seniors’ doorstep. The congregations used digital tools primarily in their spiritual work such as video devotionals and streamings of Mass. Diaconal workers collaborated with many other groups during the pandemic, and existing networks were helpful in these collaborations. The results of this thesis showed that successful coping in the face of increasing and changing workloads during the pandemic was supported both by the employee’s own personal strengths and resources, and by the support of co-workers and the ability to adapt to the new situation. Diaconal workers were concerned about lack of digital skills, increased loneliness and passiveness among the seniors during the pandemic. It is worth considering how the knowledge and experiences gained during the pandemic could be used in work with seniors in the future. Keywords: COVID-19-pandemic, eldelry, resilience, diaconal work, senio