Kestämätön kaupunki – Miksi lähiöitä puretaan? Kertakäyttöiset rakennukset ja case Meri-Rastila

Tämä kandidaatintyö käsittelee lähiöihin kohdistuvaa purkamista ja sitä, miksi se on kestämätöntä. Rakentamisen kestävyys ei tarkoita ainoastaan mielekkäiden tilojen suunnittelua, vaan myös henkisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kasvattamista arkkitehtonisin keinoin. Tutkielma nostaa esille tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten lähiöiden kehitykseen ajan saatossa. Aihetta käydään läpi keskittyen lähiöiden nykytilanteeseen sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Työn tutkimusaineisto koostuu kirjakatsauksista sekä 2010-luvun julkaisuista, joissa käsitellään suomalaisen lähiön kehitystä ja siihen vaikuttaneita syitä. Tutkielman ensimmäisessä osiossa käsitellään kestävyyden käsitettä, sekä lähiöihin liitettävää sosiaalista ja yhteiskunnallista kestämättömyyttä. Lähiöihin tiivistyy monenlaisia ongelmia, ja tutkielmassa pohditaankin myös sitä, mitkä ongelmista ovat todellisia, mitkä ulkopuolelta määriteltyjä ja mitkä vain asenteisiin perustuvia ennakkoluuloja. Toisessa osiossa pohditaan, miksi lähiöitä pyritään parantamaan pääsääntöisesti purkavalla täydennysrakentamisella, eikä esimerkiksi kevyemmällä saneerauksella. Ongelmalähiö käsitteenä on leimannut purkamiseen kohdistuvaa keskustelua, ja käsitettä onkin syytä tarkastella kriittisessä valossa. Suomessa ei ole samassa mittakaavassa ongelmalähiöitä kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta lähiöongelma on täälläkin ratkaistavana. Osiossa pohditaankin myös sitä, mitä keinoja olisi kohtuullista käyttää, jotta alueiden ongelmia saataisiin ratkottua niiden asukkaat huomioon ottaen. Kolmannessa osiossa tarkastellaan lähiöiden mainetta ja lähiöiden rakennusten elinkaarta sekä kysytään, onko kestävä kaupunkirakentaminen lähiössä edes mahdollista. Neljännessä ja viimeisessä luvussa käydään läpi esimerkinomaisesti Vuosaaren Meri-Rastilaa, joka on suureksi osaksi 1990-luvulla rakentunutta aluetta ja on nyt kokemassa laajamittaisen purkamis- ja täydennysrakentamisprosessin. Luvussa pohditaan, miksi tähän ratkaisuun on päädytty ja olisiko alueelle ollut muita vaihtoehtoja sen ongelmien ratkaisemiseen. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että lähiöiden purkamiseen merkittävimmin vaikuttavia syitä ovat asuntojen kysynnän puute muuttotappiokunnissa, rakennusten syrjäinen sijainti, asumistarpeiden muutokset, asuntojen puutteellinen varustelu, huono tekninen kunto sekä näistä johtuva asukkaiden alhainen viihtyvyys. Näiden syiden lisäksi purkamiseen vaikuttaa ihmisten asenteet ja mielikuvat lähiöistä. Lähiöillä on ollut jo vuosikymmeniä huono maine, josta niiden on ollut vaikea irtautua. Tutkielmassa todetaan myös, että lähiöt nähdään hyvin erilaisessa valossa ulkopuolelta tarkasteltuna, kuin miten niiden asukkaat itse kokevat ne. Ulkopuoliset asenteet vaikuttavat herkästi asukkaiden omiin asenteisiin elinympäristöään kohtaan, ja lähiöongelmista puhuttaessa onkin oltava tarkkana, mihin sävyyn lähiöistä puhutaan ja kirjoitetaan. Tulevaisuudessa tulisikin miettiä mitä ihmisryhmää lähiöpurkaminen palvelee, ja voisiko lähiöiden statusta nostaa joillain muillakin keinoilla kuin uudisrakentamisella