Kuinka puhua lapselle ilmastonmuutoksesta? : varhaiskasvatuksen opiskelijoiden käsityksiä ilmastokasvatuksesta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opiskelijoilla on ilmastokasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Ilmastokasvatusta on aiemmassa tutkimuksessa lähestytty monenlaisista näkökulmista. Yhdistävänä piirteenä voidaan pitää pohdintaa siitä, miten ilmastonmuutosta ja sen hillintää on mahdollista käsitellä kasvatuksen avulla. Varhaiskasvatuksessa on aikaisemmin tutkittu kestävän elämäntavan edistämistä osana ympäristö- ja kestävyyskasvatusta. Toistaiseksi on kuitenkin tehty hyvin vähän tutkimusta siitä, miten ilmastonmuutosta ja sen hillintää voitaisiin käsitellä varhaiskasvatusikäisille soveltuvalla tavalla. Tämän tutkielman taustateoriana toimii ilmastokasvatuksen polkupyörämalli, jonka seitsemää osa-aluetta tarkastellaan varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimus on luoteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui neljä varhaiskasvatuksen opiskelijaa, jotka suorittivat joko kandidaatti- tai maisterivaiheen opintojaan Tampereen yliopistossa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä. Opiskelijat ajattelivat, että varhaiskasvatuksessa voidaan käsitellä ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa ja tukea luonnontieteellisen ymmärryksen rakentumista lapsilähtöisiä pedagogisia menetelmiä hyödyntäen. Tärkeänä pidettiin lapsen ikätason huomioimista suhteessa tiedon määrään sekä aiheen lähestymistä ratkaisukeskeisestä näkökulmasta – toimijuutta vahvistaen ja uhkakuvia välttäen. Keskeisinä ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoina pidettiin kestävään elämäntapaan ohjaamista, ilmastotekoja sekä vaikuttamisen taitojen tukemista. Varhaiskasvatuksen tehtävänä nähtiin kasvattaa lasta kohtuullisuuteen sekä vastuullisuuteen suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Tunnetaitojen ja toivon vahvistamisella ajateltiin olevan ilmastokasvatuksessa tärkeä merkitys. Tulevaisuutta tulisi opiskelijoiden mukaan lähestyä ratkaisumahdollisuuksia ja sopeutumiskeinoja pohtien. Ilmastokasvatukseen liittyvinä esteinä nostettiin esiin työyhteisön asenteet, pedagogisen osaamisen puute, vanhempien arvot ja toimintaympäristön rajoitteet. Tutkimuksen tulokset osoittavat opiskelijoilla olevan ilmastokasvatukseen liittyvää osaamista, mutta toisaalta he kokivat myös neuvottomuutta ja toivottomuutta aiheen äärellä. Opiskelijat ajattelivat ilmasto- ja laajemmin ympäristökasvatuksen osaamisensa olevan pääosin seurausta heidän omasta kiinnostuneisuudestaan. Tästä syystä opettajankoulutuksen suhdetta kestävän elämäntavan edistämiseen olisi toivottavaa reflektoida lisää.Climate change challenges all educational communities to consider how education can promote a more sustainable world view and lifestyle. The purpose of this study was to find out what kind of conceptions students have about the implementation of climate education in early childhood education. The participants of the study were four early childhood education students from the University of Tampere. The research material was collected through thematic interviews and then analyzed with abductive content analysis. Students thought that early childhood education can support the development of scientific thinking and provide age-appropriate information about climate change. Guidance to a sustainable lifestyle, climate action and supporting agency were considered the key means of mitigating climate change. Strengthening emotional skills and hope was thought to be important. The attitudes of the working community, the lack of pedagogical skills, the values of parents and the limitations of the operational environment were highlighted as obstacles related to climate education. The results of the study show that the students have knowledge related to climate education, but on the other hand, there was also uncertainty and hopelessness in relation to the subject. The students felt that their knowledge of climate and, more broadly, environmental education was mainly the result of their own interest. Therefore, it would be desirable to reflect more on the relationship between teacher education and the promotion of a sustainable lifestyle