Low carbon with a splash of justice: Role of experimentation in the Finnish built environment

Tämän tutkielman tavoitteena oli systemaattisesti kartoittaa ja tarkastella rakennetun ympäristön vähähiilisyys- ja/tai sosiaalinen oikeudenmukaisuus kokeiluja Suomessa sekä ymmärtää, miten kunnat osallistuvat kokeiluihin ja millaisia haasteita kunnat kohtaavat siihen osallistuessaan. Oikeudenmukaisten ja vähähiilisten rakennusten ja asumisen muotojen selvittämiseksi kartoitettiin systemaattisesti 1 386 kohdetta 15 tietokannassa. 204 rakennetun ympäristön vähähiilisyys ja/tai oikeudenmukaisuus kokeilua tunnustettiin ja analysoitiin. Kuntien osallisuutta ja kohtaamia haasteita lähestyttiin tapaustutkimuksella neljästä suomalaisesta kaupungista (Helsinki, Joensuu, Turku ja Vantaa). 14 kokeilujen parissa työskentelevää henkilöä haastateltiin ja lisäksi kerättiin 1 839 sivua tapauskaupunkeihin liittyviä asiakirjoja. Haastatteluja ja dokumentteja analysoitiin abduktiivisesti kuntien osallisuuden tapojen ja kuntien edustajien kohtaamien haasteiden selvittämiseksi. Tutkielman tulokset osoittavat, että kokeiluissa keskitytään niche-markkinoiden rakentamiseen ja kehittämiseen sekä teknologioiden testaamiseen. Keskittyminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten käyttäytymiseen on vähäisempää. Vaikka kokeiluissa oli joitain päällekkäisyyksiä vähähiilisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä, kokeiluilla ei pyritty lisäämään oikeudenmukaisuutta, vaan pikemminkin toteuttamaan vähähiilisyyttä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Kunnat keskittyivät voimakkaasti niche- markkinoiden rakentamiseen ja kehittämiseen, ja kokeilujen sujuvoittamiseen. Kunnat eivät juurikaan tehneet kokeiluja omassa toiminnassaan ja keskittyivät kokeiluprosessiin rakennetun ympäristön vähähiilisen ja oikeudenmukaisen siirtymän sijaan. Lisäksi näissä toimissa havaittiin heikosti uutuusarvoa, joustavuutta ja kykyä antaa kokeiluhankkeiden epäonnistua. Tutkielmassa ilmenee myös, että kestävyyskokeilujen ja kestävyysmuutosten väliset yhteydet eivät ole niin suoraviivaisia kuin tutkimuksen viitekehys esitti. Vaikka useita havaintoja kestävän kehityksen kokeiluista tehtiin, on edelleen tarve lisätutkimuksille, jotta ymmärrettäisiin paremmin rakennetun ympäristön sosiaalisesti oikeudenmukaisten ja vähähiilisten kokeilujen ominaisuuksia ja kyettäisiin vauhdittamaan rakennetun ympäristön kestävyyssiirtymää.This thesis aimed to systematically map and review built environment low carbon and/or social justice experiments in Finland and understand how municipalities engage in experimentation and what challenges municipalities face when engaging in it. To find what forms of experiments for socially just low carbon buildings and housing can be found in Finland, 1 386 objects in 15 databases were systematically mapped. 204 unique built environment low carbon and/or social justice experiments were recognized and further reviewed. Municipality engagements and challenges in experimentation were approached through a case study of four Finnish municipalities Helsinki, Joensuu, Turku, and Vantaa. 14 case city officials and other persons working with experimentation were interviewed, and 1 839 pages of case-city-related documents were gathered. Triangulation was used to analyze the interview transcripts and additional documents in an abductive manner to find what kind of policy engagements for experimentation municipalities participated in and what kind of challenges the municipality representatives identified when doing so. This thesis discovered that there is a large focus on building and nurturing niches and testing technologies with a lack of focus on profound social justice and the behavioral side of the sustainability transitions. The sustainability experimentation in the built environment was technology-focused and lacked profound social justice aspects. Even though there were some overlaps between low carbon and social justice in the experiments, the experiments did not seek to increase social justice but rather to do low carbon in a socially just way. Municipalities strongly focused on building and nurturing niches and experimentation as a process. Municipalities did not do much experimentation in their operations and focused on the experimentation process rather than the subject matter. Also, the municipality experimentation engagements were characterized by a lack of novelty, flexibility, and uncertainty. This thesis also reveals that the links between sustainability experimentation and sustainability transitions may not be as straightforward as the scientific models and frameworks present. Though this thesis made several findings about sustainability experimentation, there remains a particularly urgent need to develop and conduct additional studies. They are needed to understand better the phenomena in the socially just low carbon experimentation in the built environment to enable just transition to low carbon buildings and housing