Aikuisten toiminnallinen tasapaino COVID-19-pandemiarajoitusten aikana ja toimintaterapeuttien kontribuutiot verkostoissa sen tueksi: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin COVID-19-pandemia-ajan rajoitustoimenpiteiden aiheuttamia muutoksia ihmisten arjen toiminnoissa sekä rajoitusten yhteyksiä aikuisten toiminnalliseen tasapainoon. Aihetta käsiteltiin sekä toimintaterapeuttien käytännön työn ja verkostoitumisen näkökulmasta (A) että toiminnantieteen näkökulmasta (B). Tutkimuskysymykset olivat: (A)1. Millaisiin toimiin ja työn tekoihin toiminta-terapeutit ryhtyivät pandemia-aikana tukeakseen aikuisikäisen normaaliväestön toiminnallista tasapainoa? (A)2. Millaisissa verkostoissa toimintaterapeutit toimivat tukiessaan aikuisväestön toiminnallista tasapainoa pandemiarajoitusten aikana? (B)3. Millaista tutkimusnäyttöä on pandemia-ajan rajoitusten ja aikuisikäisen normaaliväestön toiminnallisen tasapainon yhteyksistä? Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistot katsaukseen valittiin eksplisiittisesti ja niiden laatu arvioitiin. Tutkimusaineisto koostui A-osiossa vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista ja muista kirjallisista asiantuntija-aineistoista (n=37), kuten esimerkiksi ammatillisten lehtien artikkeleista, oppilaitosten ja organisaatioiden julkaisuista sekä verkkojulkaisuista ja blogiteksteistä. B-osion tutkimus-aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista (n=7). Aineistojen analyyseissa hyödynnettiin temaattista analyysia ja kuvailevaa luokittelua kirjallisuuskatsauksen analyysin prosessimallien mukaisesti. Tutkimusosuuden A tulokset osoittivat, että pandemia-aika aktivoi toimintaterapeutteja monissa eri maissa innovoimaan ja toimimaan tavanomaista kuntoutus- ja asiakastyötään laajemmissa verkostoissa sekä tuomaan asiantuntemustaan esille väestön toiminnallisen tasapainon ja hyvinvoinnin tueksi. Tutkimusosuuden B tulokset osoittivat, että pandemia-aika aktivoi toiminnantieteen tutkijat tutkimaan toimin-nallista tasapainoa väestötasolla pandemia-aikana. Lisäksi tutkimusosuuden B tulokset viittasivat siihen, että pandemia-ajan rajoitustoimenpiteillä ei ollut väestötasolla merkitseviä välittömiä vaikutuksia aikuisten toiminnalliseen tasapainoon lyhyellä aikajänteellä (enintään kaksi kuukautta). Aineiston tutkimuksissa oli kuitenkin tunnistettu yksilöityjä riskitekijöitä toiminnalliselle epätasapainolle. Niitä olivat muun muassa negatiivinen itsetunto, opiskelijastatus, hoitovastuu läheisistä, puolison puuttuminen, riittämätön tiedon-saanti ja asuminen pienessä asunnossa. Tutkimuksissa oli tunnistettu viitteitä siitä, että pitkään jatkuessaan toimintaympäristöjen ja toiminnallisuuden rajoittaminen voi haastaa aikuisikäisen normaaliväestön toiminnallista tasapainoa. Tutkimus nostaa esiin toiminnan merkityksen väestötason hyvinvointitekijänä ja kannustaa toimintaterapeuttien asiantuntijuuden hyödyntämiseen kuntoutustyötä laajemmin. Tutkimus kuvaa myös verkosto-työn merkitystä toimintaterapia-alan kehittymiselle ja kannustaa kehittämään eri tieteen- ja käytännönalojen asiantuntijoiden välistä keskustelua ja verkostoyhteistyötä