Sääriluun rasitusoireyhtymä juoksijoilla - Kuvaileva kirjallisuuskatsaus ennaltaehkäisystä ja kuntoutuksesta

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää juoksijoilla esiintyvän sääriluun rasitusoireyhtymän ennaltaehkäisy ja kuntoutus viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan. Opinnäytetyöni tavoitteena oli lisätä tietoa sääriluun rasitusoireyhtymästä ja edistää sen kuntoutuskäytäntöjä. Toimeksiantajan tavoitteena oli saada taustatietoa harjoitusinterventioiden vaikutuksesta sääriluun rasitusoireyhtymän ennaltaehkäisemiseksi ja kuntouttamiseksi. Tutkimuskysymyksenä työssäni oli: ”Miten juoksijoiden sääriluun rasitusoireyhtymää tulisi fysioterapian keinoin ennaltaehkäistä ja kuntouttaa viimeaikaisen tutkimustiedon perusteella?” Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakupalveluina käytin PubMed, SPORTDiscus, Cinahl, PEDRo ja ScienceDirect- tietokantoja, joista rajasin hakutulokset vuodesta 2017 julkaistuihin englanninkielisiin tutkimuksiin. Tutkimusten tuli olla myös vapaasti tai Lapin Ammattikorkeakoulun lisenssillä saatavilla sekä niiden tuli sisältää yli 10 osallistujaa. Aineistoksi valikoitui seitsemän tutkimusta, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Kuntoutus- ja ennaltaehkäisykeinoina tutkimuksissa olivat neuromuskulaarinen harjoittelu, neuromuskulaarinen uudelleenkoulutus, paineaaltoterapia, itsenäinen kuntoutuminen ja säären lihasaitio-oireyhtymään liittyen konservatiivinen kuntoutus. Tutkimustulosten mukaan sääriluun rasitusoireyhtymän vaikuttavin kuntoutuskeino oli MyoKinesthetic- menetelmä, joka keskittyy hermo-lihasjärjestelmän uudelleenkoulutukseen. Sen avulla sääriluun rasitusoireyhtymän kivuista oli päästy eroon alle kahdessa viikossa. Neuromuskulaarinen harjoittelu sääriluun rasitusoireyhtymän ennaltaehkäisykeinona oli tutkimuksen mukaan merkittävä. Sääriluun rasitusoireyhtymän rajoittamaa juoksumatkaa saatiin pidennettyä paineaaltoterapian ja harjoittelun yhdistelmällä neljän viikon aikana. Ilman hoitoa sääriluun rasitusoireyhtymään liittyvä kipu lieveni keskimäärin 70 päivän aikana, mutta yksilölliset erot olivat suuria. Keskimääräinen paranemisaika säären lihasaitio-oireyhtymälle oli 137 päivää. Tutkimusten otannat olivat kuitenkin pääosin pieniä, joten tulokset ovat enemmän suuntaa antavia.The purpose of thesis was to find out the prevention and rehabilitation of tibial stress syndrome in runners, according to recent research data. The aim of the thesis was to increase knowledge about tibial stress syndrome and promote its rehabilitation standard. The principal aim was to obtain background information on the effect of exercise interventions to prevent and rehabilitate shin splints. The research question of work was: "How should runners' tibia stress syndrome be rehabilitated with physiotherapy based on recent research data?" The research method of the thesis was an integrative literature review. The PubMed, SPORTDiscus, Cinahl, PEDRo and ScienceDirect databases were used as search services, from which the search results were limited to English studies published since 2017. The studies also had to be freely available or available with a license from Lapland University of Applied Sciences and they had to include more than 10 participants. Seven studies that answered the research question were selected as research material. The rehabilitation and prevention methods in the studies were neuromuscular training, neuromuscular retraining, shock wave therapy, self-rehabilitation and related to chronic exertional compartment syndrome, conservative rehabilitation. According to the research results, the most effective rehabilitation method for tibia stress syndrome was the MyoKinesthetic method, which focuses on retraining the neuromuscular system. Through it, the pains of the tibia stress syndrome had been relieved in less than two weeks. According to the other study, neuromuscular training as a means of preventing tibial stress syndrome was significant. The running distance limited by tibial stress syndrome could be extended with a combination of shock wave therapy and exercise for four weeks. Without treatment, the pain associated with tibial stress syndrome eased over an average of 70 days, but individual differences were large. The average healing time for lower leg muscle spasm syndrome was 137 days. However, the research samples were mostly small so the results are more indicative