Itsepuolustuslajien harjoittelun merkitys poliisin kohtaamiin väkivaltatilanteisiin

Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee väkivaltatilanteiden synnyttämän stressin aiheuttamia reaktioita ja poliisin näkökulmasta väkivaltatilanteiden vaatimuksia. Tämän jälkeen teoriassa käsitellään kamppailu- ja itsepuolustuslajien harjoittelun kehittämiä ominaisuuksia aikaisempaa tutkimusta ja kirjallisuutta käyttäen. Opinnäytetyön tutkimustuloksia kerättiin teemahaastatteluilla, joilla haettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin, vertailemalla vastauksia teoriaosuudessa ja aiemmissa opinnäytetöissä ilmenneisiin asioihin. Haastatteluihin valikoitu neljä Helsingin poliisilaitoksella työskentelevää poliisia, joilla kaikilla on kamppailu- ja itsepuolustuslaji taustaa. Heitä haastattelemalla pyrittiin selvittämään itsepuolustuslajiharjoittelun merkitystä poliisin fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn väkivaltatilanteissa sekä itsepuolustuslajiharjoittelun vaikutusta työturvallisuuteen. Tuloksissa myös haastateltavat ottavat kantaa heidän harrastamien lajien soveltuvuudesta poliisin tarkoituksiin, jotta lajien vaikutusta toimintakykyyn voitiin arvioida kriittisesti. Tutkimustulosten mukaan oikeanlaisella ja tarpeeksi pitkäjänteisellä harjoittelulla oma toimintakyky todennäköisesti on parempi väkivaltatilanteiden kohtaamisessa, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Tosin tuloksissa ilmeni, että on huomioitava poliisille soveltuvat tekniikat, sillä itsepuolustuslajeissakin on paljon sellaista mikä ei sovi poliisille. Myös lajien realiteetit tulee tunnistaa, jotta ei saa virheellistä käsitystä omasta toimintakyvystä. Työturvallisuuskysymykseen saadut vastaukset ovat teoreettisia päätelmiä sekä haastateltavien näkemyksiä, sillä tutkimuksessa ei ollut keinoa mitata itsepuolustusharjoittelun vaikutusta työturvallisuuteen. Pohdinta osiossa vertaillan tuloksia opinnäytetyöhön kerättyyn teoriaan