Esteettömyyskartoitus luontolähtöisen toiminnan kehittämisessä: luonto-ESKEH-menetelmän pilotointi luontoreitillä

Esteettömyyden merkitys yhteiskunnassa on jatkuvasti ajankohtainen aihe. Se on huomioitu hyvin esi-merkiksi julkisessa rakentamisessa jopa lainsäädännön tasolla. Silti yhteinen ympäristömme on monilta saavuttamattomissa. Ihmisillä on erilaisia toimintarajoitteita elämänsä aikana. Asennemuutoksella ja ympäristöä muokkaamalla on mahdollista lisätä yhdenvertaisuutta itsenäiseen elämään kaikissa arjen ympäristöissä. Luonto on olennainen osa suomalaisten arkiympäristöä. Opinnäytetyön yhteistyötahona toimi Kalajoen matkailuyhdistys, joka oli kiinnostunut kehittämään esteetöntä matkailua paikkakunnalla. Tavoitteena oli tehdä esteettömyyskartoitus lähinnä fyysisen esteettö-myyden osalta yhdestä luontoreitistä ja tehdä tulosten perusteella toimenpide-ehdotuksia esteettömyy-den parantamiseksi. Tarkoituksena oli lisäksi pohtia, tulisiko kaikki luontoreitit kartoittaa tällä menetelmäl-lä. Valitun luontoreitin esteettömyyttä kartoitettiin Luonto-ESKEH-menetelmällä (Esteettömän luontoreitin kartoituslomakkeet n.d.). Menetelmään sisältyivät lomakkeiden lisäksi havainnointi ja valokuvaaminen. Kartoitustyö tehtiin syys-lokakuussa 2022. Aineisto muodostui lomakkeisiin kootun tiedon lisäksi laajasta havainnointi- ja valokuva-aineistosta. Työssä kerätyt tulokset analysoitiin hyödyntäen Luonto-ESKEH-menetelmän teemoja eli teorialähtöisellä sisällön analyysillä. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin kehittä-misehdotukset parantamaan reitin laatua ja turvallisuutta sekä lisäämään esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Opinnäytetyö sisältää teoriaosan ja tulosten pohjalta syntyneen kuvailevan raportin. Raportissa esitetään kehittämisehdotukset työn tilaajalle. Tulosten pohjalta havaittiin, että varsin pienillä toimenpiteillä ympäristön muokkaamisessa ja viestinnän tehostamisella voidaan saada aikaan huomattavasti esteettömyyttä parantavia vaikutuksia kyseisessä kohteessa. Tiedon saavutettavuuden lisääminen sekä ympäristön muokkaaminen tulisi hyödyntää ympäristösuunnittelussa, jonka avulla yhdenvertainen luontokokemus olisi mahdollista