Varhaiskasvatuksen integroidun erityisryhmän kasvattajien näkemyksiä osallisuudesta: ’’vaikka ollaan erityisryhmä, niin vahvuus on siinä, että lasten silmissä ei ole niitä erityisiä’’

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä integroidun erityisryhmän kasvattajilla on integroidusta erityisryhmästä osallisuuden näkökulmasta ja miten integroidun erityisryhmän kasvattajien mielestä lasten osallisuutta voitaisiin kehittää. Opinnäytetyö toteutettiin erään varhaiskasvatuksen integroidun erityisryhmän kanssa, jonka nimi salattiin. Integroidusta erityisryhmästä on saatavilla niukasti tutkimustietoa. Osallisuus taas on tällä hetkellä ajankohtainen ja tärkeä aihe. Näkemyksiä osallisuudesta ja sen kehittämismahdollisuuksista integroidussa erityisryhmässä lähdettiin selvittämään laadullisen tutkimusmenetelmän keinoin haastattelemalla integroidun erityisryhmän kasvattajia yksilöhaastatteluilla. Lisäksi apuna käytettiin osallisuuden tutkimuksessa havainnointia laajemman näkökulman aikaansaamiseksi. Aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua. Tutkimustuloksista ilmeni, että kasvattajat näkivät osallisuuden lasten vaikutusmahdollisuuksien ja mielipiteiden kuuntelemisen kautta. Osallisuutta voitiin parantaa kasvattajien mukaan esimerkiksi yhteyden muodostamisella lapsiin, juttelemalla lasten kanssa, lelujen sijoittamisella lasten saataville, kannustamalla omiin suorituksiin ja antamalla lapsen tehdä itse asioita. Tärkeää osallisuudessa oli haastateltavien mukaan yksilöllisyyden huomiointi, leikin tukeminen ja toiminnoissa mukana oleminen. Niiden lasten kanssa, jotka eivät vielä omanneet puhekykyä, osallisuuden mahdollistamisen tukena käytettiin esimerkiksi kuvia, viittomia, eleitä, ilmeitä ja havainnointia. Integroidun erityisryhmän vahvuuksia tulosten mukaan olivat ryhmän pieni koko ja hoitajamitoitus, lasten yksilöllinen havainnointi ja tunteminen, lasten nähdyksi tuleminen sekä se, että lapset oppivat hyväksymään erilaisuutta. Kasvattajat halusivat kehittää toimintaansa muun muassa ottamalla lapsia enemmän mukaan toiminnan suunnitteluun ja lisäämällä positiivista pedagogiikkaa. Lapsille toivottiin myös enemmän vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi istumajärjestykseen. Myös jakotiloja päiväkodin toimitiloissa haluttiin kehittää. Osallisuutta vaikeuttavina tekijöinä kasvattajat kokivat resurssipulan, aikataulut, vanhanaikaiset tavat, tottumukset ja asenteet sekä osallisuuden ajattelematta jättämisen