Lapsen myönteisen keho- ja ruokasuhteen tukeminen: opas lastensuojelun työntekijöille

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoa ja työkaluja lapsen myönteisen keho- ja ruokasuhteen tukemiseksi erityisesti lastensuojelun toimintaympäristöissä. Opinnäytetyön tuotos on opas, joka on muodostunut kerätyn teoriatiedon ja työelämän tarpeiden pohjalta. Opasta voidaan hyödyntää myös laajemmin sosiaalialla. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pesäpuu ry:n kanssa. Opinnäytetyö esittää, että lasten haasteet keho- ja ruokasuhteeseen liittyen ovat merkittävät ja että yhteiskunnassamme on kollektiivisesti latautunut suhde ruokaan ja erilaisiin kehoihin. Työelämäkumppani Pesäpuun yhteyshenkilön ja kokemusasiantuntijoiden mukaan sosiaaliala ei toimi tästä irrallaan, vaan myös työntekijöillä voi olla sisäistettyjä asenteita, jotka näkyvät kohtaamisissa lasten ja nuorten kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena on konkreettisten työkalujen tarjoamisen lisäksi olla keskustelun avaus siitä, miten tärkeää olisi, että jokainen sosiaalialan ammattilaisista tiedostaisi näiden herkkien osa-alueiden merkityksen ihmissuhdetyössä. Opinnäytetyön tuotos tarjoaa mahdollisuuden lisätä sosiaalialan ammattilaisten eettistä osaamista. Työssä tarkastellaan, miten keho- ja ruokasuhde yleisesti linkittyvät sosiaalipedagogiseen työhön, erityisesti ruokasuhteen ja positiivisen kehonkuvan viitekehyksien kautta. Käytetty aineisto on pääosin vertaisarvioitua. Tieteellisten artikkelien lisäksi sisältöä monipuolistivat erilaiset aineistot, kuten tietokirjat, uutiset, julkaisut ja ei-tieteelliset artikkelit, joiden sisältö oli työn kannalta oleellista ja tärkeää. Varsinainen tuotos eli opas lapsen myönteisen keho- ja ruokasuhteen tukemiseksi koostuu osioista johdanto, ammatillinen reflektio, kehotietoisuus, keho ja tunteet, keho ja trauma, miten puhua painosta, kehorauha, ruokarauha kehojen moninaisuus, itsemyötätunto ja läsnäolo, voimaantuminen, vinkit ja lähteet. Jatkossa tutkimus- ja kehittämistyö voisi kohdistua enemmän marginalisoituihin ryhmiin ja tarkastella esimerkiksi sitä, minkälaisia haasteita muut kuin valkoisiksi rodullistetut ihmiset kokevat keho- ja ruokasuhteen tiimoilta, miten rasismi ja muut erilaiset vähemmistöpositiot vaikuttavat ihmisen itsetuntoon ja minäkuvaan sekä kuinka nämä voisi ottaa sosiaalialan ammattilaisena paremmin huomioon. Monet tutkimukset aiheesta ovat hyvin binäärisiä, eikä niissä oteta sukupuolivähemmistöjä huomioon ollenkaan. Tässä opinnäytetyössä ei tehty varsinaista uutta tutkimusta. Jatkossa voisi olla mielenkiintoista ja hyödyllistä kartoittaa sekä sosiaalialan työntekijöiden omia kokemuksia keho- ja ruokasuhteesta tai kerätä tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten lihavat ihmiset kokevat tulevansa kohdatuksi sosiaalialan ammattilaisten toimesta