Ensihoitopalvelun kohtaamien potilaiden kuljettamatta jättäminen puhelimessa tehdyn hoidon tarpeen arvion jälkeen: taustatekijät ja potilaiden palvelutarpeet kiireettömissä ensihoitotehtävissä

Ensihoitopalvelun tehtävämäärät ovat viime vuosina kasvaneet vuosittain ja syinä kasvun taustalla on arveltu olevan väestön ikääntyminen sekä hätäkeskuksen toimintatavoissa ja terveydenhuollon organisoitumisessa tapahtuneet muutokset. Hätäkeskuspäivystäjien koulutus ja hätäkeskuksen toimintamalli korostavat hätätilapotilaiden nopeaa tunnistamista, mutta kiireettömien potilaiden kohdalla palveluntarpeen tunnistaminen on osittain puutteellista. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä aloitettiin 1.10.2021 terveydenhuoltoalan ammattilaisen puhelimessa tekemä hoidon tarpeen arviointi kiireettömien ensihoitotehtävien potilaille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, mitä tekijöitä ja palveluntarpeita oli niillä kiireettömillä ensihoidon potilailla, jotka eivät puhelimessa tehdyn hoidontarpeen arvioinnin sekä sen jälkeisen ensihoitajien paikan päällä tekemän hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen tarvinneet kuljetusta terveydenhuollon toimipisteeseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ensihoidon kiireettömien potilaiden hoidon- ja palveluntarpeista. Tiedon avulla voidaan kehittää kiireettömien ensihoitotehtävien puhelimessa tehtävää hoidon tarpeen arviointia siten, että potilaiden palveluntarve kyetään tunnistamaan puhelimessa entistä paremmin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena ja se tehtiin yhteistyössä Tulevaisuuden sote-keskus, ensihoidon osahankkeen kanssa. Aineisto muodostui ensihoitokertomuksista ajalta 1.1.-30.6.2022 ja aineisto analysoitiin dokumenttianalyysina kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimusjoukko muodostui 348:sta kiireettömän ensihoitotehtävän potilaasta, jotka eivät tarvinneet kuljetusta terveydenhuollon toimipisteeseen. Yleisimmin nämä potilaat tarvitsivat ensihoitajien antamaa neuvontaa, ohjausta ja kotihoito-ohjeita. Hieman alle kolmasosa potilaista ohjattiin hakeutumaan terveydenhuollon toimipisteeseen muulla kyydillä. Lääkehoitoa tai hoitotoimenpiteitä suoritetiin ensihoitajien toimesta hieman alle viidennekselle potilaista. Potilaan iällä ja perussairauksien määrällä ei tutkimustulosten perusteella ole riippuvuutta palveluntarpeeseen kiireettömissä ensihoitotehtävissä. Yleisimmät ICPC-2 -luokituksen syyt potilaan avun tarpeen taustalla olivat heikkous, väsymys yleinen, selän oire/vaiva ja pään vamma. ICPC-2 -luokan ja potilaan palveluntarpeen välistä riippuvuutta ei voitu tutkimuksessa osoittaa, vaikka viitteitä siitä saatiin. Asiaa tulisi tutkia lisää laajemmalla aineistolla. Sen sijaan puhelimessa tehdyn hoidon tarpeen arvion jälkeisen ensihoidon tehtäväkoodin ja potilaiden palveluntarpeen välillä vaikuttaisi olevan riippuvuus.In recent years, the number of missions of emergency medical service (EMS) has increased annually. Population aging and the changes that have taken place in the methods of operation of the emergency medical communication centers (EMCC) and the organization of the healthcare, has been assumed to partly explain the increased number of missions. The education of EMCC´s dispatchers and EMCC´s operating model emphasize to quickly identification of urgent patients, but same time identification of non-urgent patient´s service requirements is incomplete. North Bothnia Hospital District started telephone triage for non-urgent EMS-missions in 1.10.2021. The purpose of this study was to describe the underlying factors and service requirements of those non-urgent patients who did not need transport to the healthcare unit after the phone triage and care assessment by paramedics at the patient´s place. The aim of the study was to produce information about EMS´s non-urgent patients care- and service requirements. The information can be used to develop the evaluation of the need for care performed over the phone for non-urgent EMS-missions, so that the patients' need for services can be identified even better over the phone The study was carried out as a retrospective register study and it was made in cooperation with Future social welfare and health center. The research group consisted of 348 patients in the non-urgent EMS´s missions and the material was analyzed as a document analysis using quantitative methods. Most commonly, these patients need advice, guidance and home care instructions after the telephone care assessment and care assessment by paramedics at the patient´s place. A little less than a third of patients will be directed to apply at a healthcare unit with their own ride. Medical treatment or medical procedures are performed by paramedics for a little less than a fifth of patients. Based on the research results, the age of the patient and the number of basic diseases have no dependence on the need for services requirements in non-urgent EMS´s missions. The most common ICPC-2 codes were general weakness/tiredness, back symptom/complaint and head injury. The study could not demonstrate a dependence between the ICPC-2 code and the patient´s service requirements, although there were indications of it. The matter requires more research with larger data. Instead, there would seem to be a dependency between the EMS´s mission code determined by telephone triage and patient´s service requirements