Yhteisöllisesti kehittyvä Lauste

Johdanto Lausteen alue on osa Asumisen uudet muodot - Eheytyvät elävät lähiöt (AsuMut) -hanketta, joka on Ympäristöministeriön Lähiöohjelman 2020–2022 rahoittama tutkimuskokonaisuus. Yhteisöllisesti kehittyvä Lauste -kokonaisuudessa laaditaan yhteistyössä Turun kaupungin ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikön kanssa Lausteen kehityskuva yhdessä alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Kehityskuvan tarkoituksena on tuottaa ideoita Lausteen tulevaisuuden kehittämiselle. Yksi keskeisimmistä kehityskuvan lähtökohdista on täydennysrakentamisen ja kaavoituksen keinojen avulla saavutettavat hyödyt mm. palvelujen takaamiseen ja joukkoliikenteen kehittämiseen. 1960–1970-luvuilla koettiin suuri yhteiskunnallinen käännekohta, kun ihmiset maaseudulta muuttivat kaupunkeihin teollisten töiden perässä. Kaupunkialueille tarvittiin nopeasti ja edullisesti asuinrakennuksia. Lähiöt syntyivät tähän asuntopulan tarpeeseen, kun uusia asuinkerrostaloja rakennettiin kaupunkialueen reunamille metsäalueiden lähettyville jättäen mahdollisimman paljon rakennusten ympärille luontoa, väljyyttä ja valoisuutta. Kritiikki alueita kohtaan nousi jo lähiöiden rakentuessa. Niitä arvosteltiin mm. toiminnallisesti kuolleiksi, standardilaatikollisiksi alueiksi ja mielenterveydelle haitallisiksi paikoiksi (Lindfors, 2009). Lähiöissä asuvien kokemus asuinympäristöstään eroaa kuitenkin vahvasti alueen ulkopuolisten näkemyksistä ja median antamasta kuvasta. Lähiöiden asukkaat arvostavat alueensa luontoa, väljyyttä ja yhteisöllisyyttä ja todella viihtyvät alueella (Junnilainen, 2019). Lähiöitä on tutkittu niiden rakentamisesta lähtien. Lähiöiden kerrostalot rakennettiin aikoinaan asuntopulaa helpottamaan väliaikaisiksi asuintaloiksi, jotka voisi purkaa 30 vuoden päästä. Kuitenkin ajan kuluessa on huomattu, että betoni rakennusmateriaalina on kestänyt yllättävän hyvin aikaa etenkin julkisivuissa (Mölsä, 2021). Lähitulevaisuudessa purkua odottavat lähiöt jäivät vaille kokonaisvaltaista kehittämistä ja elävöittämistä. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, suuret lähiöalueet ovat tulleet kattavaan peruskorjaustarpeeseen, ja alueilla alkaa näkymään vahvaa segregaatiota muun kaupungin rakenteesta sosiaalisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta. Vaikka tutkimusta on tehty lähiöalueilta ja niiden julkisesta ympäristöstä, rakennuksista sekä asunnoista, monet kaupungit eivät ole tehneet konkreettisia laajempia kaupunkikehittämissuunnitelmia lähiöalueille. Laajempien suunnitelmien puuttuessa kaupungit purkavat nykyään vasta 30 vuotta vanhoja asuinalueita tehokkuuden nimissä (Bäckren, 2021). Lähiökehittäminen on moniulotteinen haaste. Aihetta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta, niin poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta sekä kaupunkikuvallisesta. Ratkaisukeinoihin vaikuttavat monet asiasuhteet, joista tässä tutkimusosuudessa painotetaan sosiaalisen ja kaupunkikuvallisen kehityksen edistämistä, muut osa-alueet huomioon ottaen. Tutkimuksen alussa paneudutaan laajan aluetutkielman avulla alueen ominaispiirteisiin ja niistä nouseviin kehityskohteisiin enimmäkseen alueen fyysisten ominaisuuksien kautta. Fyysisten piirteiden lisäksi asuinaluetta on lähestyttävä sen sosiaaliseen tilaan paneutumalla (Aura, Ylinen, & Ylönen, 1999, s. 97). Siksi asukkaiden ja alueella toimivien tahojen osallistaminen on perusteellisessa osassa tutkimuksen lähtökohtien asettelua, kehityskohteiden tarkentamista sekä tulevaisuuden aluesuunnitelman kehittämistä. Tässä tutkimusosuudessa tutkimuskohteena on siis alueen asukkaiden ja alueella toimivien tahojen osallistamisesta nousevien teemojen huomioon ottaminen lähiöalueen kehittämisessä nykyisen täydennysrakentamisella tiivistämisen trendin ristipaineessa