Ihmetyksen, empatian ja eläytymisen liikkeitä: Kohtaamisia kasvitaiteen kanssa

This article focuses on encounters with plant art. Plant art is approached in ways that aim at opening up and articulating lived intertwinings between the human and the nonhuman worlds. In these encounters, I examine the active agency of living plants in art, and ask what are the possibilities of plant art to affect its viewers and challenge the anthropocentric view of the world. In other words, this article explores the affective power of plant art – its potential to provoke change. First I encounter Raimo Saarinen’s Martyrs (2019), which displays living tulips – tied down with shackles – in a gallery space. I suggest that these twisted, distressed plants that fight for their lives appeal to the viewer’s emotions and sense of empathy. Second, I encounter Jonna Suurhasko’s BIOS4 (2021), an artwork that questions our separateness from other living organisms as it lingers through an exhibition hall and reveals a plant-community living inside of an air ventilation duct. Theoretically the article is based on phenomenology, posthumanism and new materialist art research. Key concepts include Michael Marder’s plant-thinking and Jane Bennett’s vibrant matter, which among others, work as an inspiration for formulating a new methodology, especially applicable for encounters with plant art.Artikkeli käsittelee kasvitaiteen kohtaamisia, joissa avautuu uudenlaisia, tuntuvia inhimillisen ja ei-inhimillisen maailman yhteenkietoutumia. Kohtaamisissa perehdytään elävien kasvien toimintaan osana teoksia ja sen kautta taiteen mahdollisuuksiin vaikuttaa katsojiinsa sekä haastaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa. Artikkelissa perehdytään siis kasvitaiteen muutosvoimaan, toisin sanoen sen vaikuttavaan voimaan. Kohdattavia teoksia on kaksi. Raimo Saarisen teos Marttyyrit (2019) tuo galleriatilaan eläviä tulppaaneja, joiden kasvua rajoitetaan metallisin kahlein. Kieroon kasvavat ja elämästään taistelevat kasvit vetoavat katsojan tunteisiin ja empatiaan. Jonna Suurhaskon BIOS4 (2021) läpäisee taidehallin näyttelytilat ja paljastaa ilmastointiputken sisällä kasvavan viheryhteisön, joka kutsuu pohtimaan uudelleen omaa erillisyyttä muista elävistä organismeista. Artikkelin teoreettiset lähtökohdat ovat fenomenologiassa, posthumanismissa ja uusmaterialistisessa taiteentutkimuksessa. Tekstissä hahmotellaan myös kasvitaiteen kohtaamisiin soveltuvaa metodologiaa muun muassa Michael Marderin kasviajattelun ja Jane Bennettin eloisan materian käsitteen avulla