Nuoret ja väkivalta mediassa: kuka kuuluu ja miten? Nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä kertova uutisdiskurssi ja siinä esiintyvät nuoriin kohdistuvat rajaamisen käytännöt

Nuoret Suomessa voivat pääosin hyvin, mutta hyvinvointi eriytyy. Vaikka nuorten rikosepäilyt ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet Suomessa, pieni joukko nuorista tekee yhä enemmän ja vakavampia rikoksia. Vuoden 2020 aikana nuorten tekemiksi epäiltyjen tai suorittamien rikosten – erityisesti henkirikosten – määrä moninkertaistui, ja nuorten tekemät väkivaltarikokset ja -epäilyt nousivat myös mediajulkisuuteen ja vilkkaan uutisoinnin ja julkisen keskustelun kohteeksi. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan nuorten väkivallanteoista kertovaa valtamedian tuottamaa uutisdiskurssia. Aineisto koostuu 76 uutisartikkelista, jotka on kerätty Yleisradion, Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ilta-Sanomien verkkosivuilta 1.11.-30.11.2020. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: (1) Minkälaisia rajaamisen käytäntöjä nuoriin kohdistuu nuorten väkivallantekoihin liittyvässä uutisdiskurssissa? (2) Minkälaisia ääniä nuorten väkivallantekoihin liittyvässä keskustelussa kuuluu? Kenen ääni on jätetty vähemmälle huomiolle tai rajattu kokonaan pois? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rajaaminen ja tarkemmin arkipäiväinen rajaaminen (everyday bordering) sekä paikannettu intersektionaalisuus (situated intersectionality). Metodeina tutkielmassa toimivat teemoittelu ja kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa analysoidaan, miten nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymistä kuvataan valtavirran journalismissa, minkälaisia kuvauksia nuorista ryhmänä tuotetaan ja minkälaisia erontekoja ryhmän sisälle tehdään. Lisäksi tutkitaan, kenen ääni uutisoinnissa kuuluu ja kenelle annetaan tilaa analysoida ja kommentoida. Tutkimukset osoittavat, että nuorten tekemiin rikoksiin suhtaudutaan eri tavoin riippuen esimerkiksi heidän sukupuolestaan ja etnisestä taustastaan. Analyysi keskittyy erityisesti ulkomaalaistaustaisuuden kategorian korostumiseen keskustelussa. Analyysin tuloksena todetaan, että valtavirran journalismi on keskeinen rajoja ja rajaamisen prosesseja tuottava ja niihin merkittävästi osallistuva toimija. Aineistosta erotellaan kolme rajaamisen prosesseja sisältävää diskurssia: erontekojen diskurssi, ulossulkemisen ja kansallisten rajojen hallinnan diskurssi sekä monikulttuurisuuden rajoittamisen diskurssi. Analyysissä havaitaan, että nuorten ääni on miltei kokonaan rajattu keskustelun ulkopuolelle. Uutisoinnin kaksi keskeistä puhujaa ovat poliitikot ja poliisi. Jonkin verran puheaikaa saavat lisäksi nuorten kanssa toimivat aikuiset, kuten nuorisotyöntekijät, sekä asiantuntijat, kuten nuorisotutkijat. Analyysin lopputulema on, että keskustelussa, joka käsittelee nuorten väkivaltaista käytöstä ja pyrkii erottelemaan sen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja nuorten tarpeita, nuorten toimijuus on sivuutettu. Tutkimuksen keskiössä oleva keskustelu liittyy Suomessa ja kotimaisessa mediassa käytäviin laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin keskusteluihin niin nykyisestä nuorten sukupolvesta kuin maahanmuuttajista ja maahanmuuton hyödyistä ja haitoista. Maahanmuutosta tai ulkomaalaistaustaisuudesta tehdään yksilön ja ryhmien identiteetin määrittävä tekijä, jonka ajatellaan selittävän tämän arvot, oikeudet, position ja käytöksen. Nuorten käytöksen taustalla vaikuttavien monimuotoisten syiden pohtimisen ja ratkaisujen etsimisen sijaan keskustelu jää heikosti perusteltujen, erityisesti maahanmuuton torjumiseen liittyvien toimien ympärille. Median murros ja kiristynyt kilpailu ohjaavat toimituksia uutisvalintoihin, joissa erityisesti tunteita ja lukijan välitöntä kiinnostusta herättävät maahanmuuttoon liittyvät teemat korostuvat