Tyypin 1 diabetesta sairastavan nuoren tuen tarve omahoidossa

Maailman Diabetesliiton mukaan diabetesta sairastavien määrä lisääntyy nopeasti maailmassa ja pelkästään 20–79-vuotiaita diabetesta sairastavia on maailmassa noin 463 miljoonaa. Suomessa on yhteensä noin 500 000 diabetesta sairastavaa, joista tyypin 1 diabetesta sairastavia on noin 50 000. Geeniperimästämme johtuen tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempi kuin missään muussa maassa. Tyypin 1 diabetesta ei voida parantaa. Se on vaativa pitkäaikaissairaus, jolla on sekä välittömiä että pitkän ajan kuluessa ilmeneviä vaikutuksia. Todennäköisesti mikään muu pitkäaikaissairaus ei vaadi yhtä tiivistä voinnin seurantaa sairastuneelta, hänen perheeltään ja hoitajiltaan kuin tyypin 1 diabetes. Tyypin 1 diabeteksen omahoidon keskeiset tavoitteet ovat arjessa pärjääminen ja diabeteksen lisäsairauksien ehkäisy. Tärkein hoidon toteuttaja on diabetesta sairastava itse. Hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen vaatii lukuisten monimutkaisten hoitopäätösten tekemistä päivän aikana. Omahoito vaikuttaa kaikkiin arkisiin toimiin, jotka puolestaan vaikuttavat tyypin 1 diabeteksen hoitoon. Nuoruus pitkäaikaissairauden kanssa on vaativaa niin psyykkiseltä, fyysiseltä kuin sosiaaliseltakin kannalta ja nuoren identiteetin rakentuminen pitkäaikaissairauden kanssa tarvitsee tukea. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla tyypin 1 diabetesta sairastavan nuoren omahoitoon vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli löytää keinoja tukea tyypin 1 diabetesta sairastavaa nuorta vaativan pitkäaikaissairauden omahoidossa hoitotasapainon säilyttämiseksi ja lisäsairausien ehkäisemiseksi. Tulosten perusteella tyypin 1 diabetesta sairastavan nuoren omahoitoon sitoutumista heikensi hoitoväsymys eli sairauteen ja omahoitoon väsyminen sekä mahdolliset puutteet hoidollisissa taidoissa, sekä ongelmat perheen sisällä, kuten riidat ja vanhempien mahdollinen ylisuojelevuus. Tyypin 1 diabetesta sairastavan nuoren omahoitoon sitoutumista edisti tutkimusten mukaan muun muassa kannustava ympäristö ja perheen tuki sekä omahoidon tukeminen, joka piti sisällään tärkeät ammattilaisen terapeuttiset taidot kohdata nuoret ja vanhemmat sekä mahdollisuuden ja kyvyn kartoittaa esimerkiksi hoitoväsymyksen riskitekijöitä ja ohjaus tarvittaessa moniammatillisen tuen piiriin. Mahdollista hoitoväsymystä ja/tai muita omahoidon ongelmia tulee seuloa säännöllisesti vuosittain tai puolivuosittain diabetesvastaanotolla. Tyypin 1 diabetesta sairastavan nuoren hoitoon osallistuvalla hoitohenkilöstöllä on suuri rooli nuoren hoitoväsymyksen ja mielialan kuuntelussa ja arvioinnissa. Jatkossa hoitosuosituksen luominen tyypin 1 diabetesta sairastaville nuorille, huomioiden nuorten diabeteksen hoidon erityispiirteet, olisi tärkeää, sillä tällä hetkellä yhtenäistä valtakunnallista hoitosuositusta ei ole ja sen seurauksena tasa-arvoinen hoidon saaminen ei aina toteudu