Negatiivinen itsearviointi työhaastattelussa : Näkökulmana kasvotyö ja vaikutelmanhallinta

Työhaastattelussa pyritään tuottamaan itsestä positiivinen, haettuun työtehtävään sopiva vaikutelma. Negatiivisen itsearvion tuottaminen on työhaastattelukontekstissa haastavaa, sillä se on ristiriidassa positiivisen vaikutelman tuottamisen ja ylläpitämisen kanssa. Vaikutelmanhallinta tarkoittaa sitä, että työnhakijat luovat ja ylläpitävät itsestään mahdollisimman positiivista vaikutelmaa, ja positiivisen vaikutelman vaarantuessa he korjaavat vaikutelmaa. Lisäksi negatiiviseen itsearvioon kutsuminen ja negatiivisen itsearvion tuottaminen on vuorovaikutuksessa arkaluontoinen toiminto, koska se tuottaa osapuolten kasvoille potentiaalista kasvouhkaa. Kasvouhka tuottaa tarpeen kasvotyölle, mikä tarkoittaa sellaisia toimia, joilla yksilöt pyrkivät suojelemaan kasvoja. Tässä tutkielmassa tarkastelen niitä keskustelujaksoja, joissa haastattelija kutsuu työnhakijaa tuottamaan negatiivisen itsearvion. Tarkastelen sitä, miten kysymykseen vastataan ja millaisin käytäntein osallistujat toteuttavat vaikutelmanhallintaa ja kasvotyötä. Työhaastattelu on institutionaalinen vuorovaikutustilanne, jota lähestytään tässä tutkielmassa etnometodologian ja keskustelunanalyysin avulla. Keskustelunanalyysi mahdollistaa vuorovaikutusilmiöiden tarkastelun mikrotasolla. Tutkimusaineisto koostuu rekrytointifirman toteuttamista loppuhaastatteluista eri asiantuntijapositioihin ja käsittää 21 noin 1,5 tunnin mittaista, kahdesta suunnasta kuvattua videota. Analyysin perusteella voidaan havaita, että haastattelijat tekevät kasvotyötä kahdella tavoin: esisekvenssin tai esi-arkaluontoisen merkitsemisen avulla. Esisekvenssillä haastattelija johdattaa keskustelua kohti varsinaista kasvouhkaa tuottavaa kysymystä. Esi-arkaluontoisella merkitsemisellä haastattelijat merkitsevät tulossa olevan kysymyksen jo ennalta arkaluontoiseksi ja osoittavat näin hienovaraisuutta sen tuottamisessa. Haastattelijat kuitenkin kohtelevat työnhakijoiden tuottamaa vastausta riittävänä vasta silloin, kun vastaus on konkreettinen ja tuottaa uhkaa työnhakijoiden positiiviselle vaikutelmalle. Työnhakijoiden vastauksissa esiintyy kahta vaikutelman hallinnan argumentatiivista rakennetta: 1. ylläpito–uhka–korjaus ja 2. uhka–korjaus. Tutkielma tarjoaa uutta tietoa siitä, millaisia kasvotyöhön ja vaikutelmanhallintaan liittyviä vuorovaikutustoimintoja työhaastattelukontekstissa voi esiintyä. Haastattelijat voivat hyödyntää tämän tutkielman tuloksia esimerkiksi työhaastattelun kysymysrungon laatimisessa negatiiviseen itsearvioon kutsuvan kysymyksen osalta. Työnhakijat voivat hyödyntää tutkielman tuloksia valmistautuessaan työhaastatteluun. Kun työhakijat tietävät, että haastattelijat kohtelevat työnhakijoiden vastauksia riittävinä vasta, kun ne ovat riittävän konkreettisia ja tuottavat uhkaa työnhakijoiden positiiviselle vaikutelmalle, voivat työnhakijat miettiä jo ennakkoon odotetun tyyppisen vastauksen