Lapsen äkillinen kuolema ensihoidon tehtävällä -itseopiskelumateriaali ensihoidon opiskelijoille

Tämä opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä Metropolian Ammattikorkeakoululle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten kohdata äkillisesti kuollut lapsi ja tämän omaiset ensihoidon tehtävällä. Selvitimme, millaisia reaktioita omaisilta on odotettavissa sekä miten selvitä ensihoitajana näistä tehtävistä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ensihoitajaopiskelijoiden valmiuksia kohdata äkillisesti lapsensa menettäneitä omaisia sekä edesauttaa heitä ylläpitämään psyykkistä toimintakykyään ensihoitajina tulevaisuudessa työelämässä. Opinnäytetyön teoreettisessa osassa käsittelimme lapsen äkillistä kuolemaa sairaalan ulkopuolisissa tilanteissa yleisellä tasolla. Kuolleen lapsen omaisten reaktioita ja toimintaa käsiteltiin psykologisesta näkökulmasta, sekä avattiin psyykkisen sokin mekanismia ja sen aiheuttamia reaktioita. Psyykkistä ensiapua käsiteltiin sekä omaisten että ensihoitajien näkökulmasta. Teoreettinen tausta kerättiin soveltamalla kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, sillä sen avulla aiheesta saatiin hyvä kokonaiskuva ja selvitettyä mahdollisia ensihoitajien ja omaisten kokemia ongelmakohtia. Toiminnallisena osuutena syntyi teoriataustaan pohjautuva PowerPoint-esitys itseopiskelumateriaaliksi Metropolian Ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijoille. Kerätyn tutkimusaineiston perusteella käy ilmi, että lapsensa menettäneet omaiset eivät aina ole kokeneet saaneensa ensihoitajilta apua ja tukea lapsensa kuolinhetkellä. Oman lapsen menetys on järkyttävä kokemus, joka aiheuttaa usein läheisille traumaattisen kriisin. Sairaalan ulkopuolisissa kuolemantapauksissa valmiita verkostoja ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä saatavana, jolloin vastuu perheen tukemisesta ja oikean avun piiriin ohjaamisesta on ensihoitajilla. Tutkimuksissa on havaittu, että tuen saamisella traumaattisen tilanteen jälkeen, on positiivinen vaikutus surun käsittelyyn ja kriisistä selviytymiseen. Ensihoitajat kokevat äkillisesti kuolleen omaisten kohtaamisen yhdeksi haastavimmista ensihoidon työtehtävistä. Useimmat hoitotyön ammattilaiset kokevat, etteivät he ole tarpeeksi valmistautuneita surevien kohtaamiseen. Ensihoitajat kokevat avuttomuuden ja epämukavuuden tunteita kuolinilmoituksen antohetkellä. Kuolinilmoitusten antamista opitaan joko harjoitteluissa tai vain seuraamalla kokeneempia hoitajia. Koulutusta aiheesta ei ole joko saatu lainkaan tai ne eivät ole vastanneet kentällä koettuja haasteita. Jatkuva altistus traumaattisille tapahtumille asettaa myös ammattilaiset emotionaaliseen ahdinkoon, josta voi seurata lukuisia traumaattisia tiloja ja häiriöitä. Johtopäätöksenä todettiin, että ensihoitajien koulutukseen tulisi lisätä opetusta kuolevan ja heidän omaisten kohtaamiseen sekä rohkaista hoitotyön ammattilaisia antamaan enemmän psyykkistä ensiapua. Äkillisesti lapsensa menettäneet omaiset toivoisivat ensihoitajilta enemmän empatiaa ja myötätuntoa sekä parempia kommunikaatiotaitoja