Teknisen tarkkailun ja tiedustelun keskinäinen analogia : katsaus salaiseen tiedonhankintaan

Teknologinen kehitys mahdollistaa lisää uusia työkaluja ja menetelmiä tiedonhankintaan niin rikosten torjuntaan, paljastamiseen kuin tutkintaankin. Tekninen tarkkailu, joka on osa salaista tiedonhankintaa, hyödyntää erilaisia laitteita ja niiden käyttöön soveltuvia ohjelmistoja ja muita menetelmiä. Vaikka salaisen tiedonhankinnan sekä teknisen tarkkailun käyttämiseen olennaisia säännöksiä on paljon, ovat salaiseen tiedonhankintaan käytettävät menetelmät kuitenkin lähtökohtaisesti tekniikkaneutraaleja. Tämä mahdollistaa päätöksenteon ja luvan saamisen jälkeen suorittavalle portaalle mahdollisuuden soveltaa tiedonhankinnan teknistä toteutusta kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Käsitteenä salainen tiedonhankinta sisältää laajan nipun erilaisia poliisi- ja pakkokeinolakiperusteisia tiedonhankintaan ja siviilitiedusteluun käytettäviä toimivaltuuksia ja näihin soveltuvia edellytyksiä, joilla on kuitenkin varsin yhdenmukainen ja modulaarinen rakenne lainsäädännössä. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä eroavaisuuksia ja yhtenäisyyksiä salaiseen tiedonhankintaan kuuluvilla teknisen tarkkailun menetelmillä ja toimivaltuuksilla on eri lainsäädäntöjen puitteissa. Tutkimuksessa selviää, että niin poliisi- kuin pakkokeinolain sekä siviilitiedustelusäännösten perusteella suoritettua teknistä tarkkailua ja tiedustelua koskeva lainsäädäntö on varsin harmonista ja eri toimivaltuuksien käyttämiselle on selkeät rajat, aivan kuten tavanomaisia poliisi- ja pakkokeinolain mukaisia toimivaltuuksia hyödyntäessä. Siinä missä poliisilaki mahdollistaa tekniset toimet rikoksien ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi ja pakkokeinolaki rikoksien selvittämiseksi, siviilitiedustelun keinot keskittyvät kansallisen turvallisuuden varmistamiseen. Siviilitiedustelukin on omalla tavallaan ennalta estävää toimintaa, jonka vuoksi sen säännökset on sisällytetty poliisilakiin