Suomalaisen partioliikkeen ja suojeluskuntien lehdet ja aktiivinen kansalaisuus vuosina 1917–1920

Suomalainen partioliike alkoi järjestäytyä uudelleen keväällä 1917. Sisällissodan jälkeen se sai haastajakseen suojeluskuntajärjestön. Sodassa taisteluihin oli osallistunut myös partiolaisia, joten oli luontevaa, että partioliike otti sodan jälkeen suojeluskuntien rinnalla osaa valkoisen Suomen järjestämiin paraateihin ja juhlintaan. Samalla virisi keskustelu partiolaisten ja suojeluskuntajärjestön suhteesta, ja aiheesta julkaistiin kirjoituksia partiolaisten lehdissä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ideaalista kansalaisuutta sellaisena kuin se ilmeni 1917–1920 julkaistuissa partiolaisten lehdissä. Aiheen tarkastelussa on hyödynnetty myös Suomen Partioliiton arkistoaineistoa ja suojeluskuntien lehteä. Tarkasteltava ajanjakso alkaa partiotoiminnan käynnistymisestä 1917 ja päättyy Suomen Partioliiton hajoamiseen vuonna 1920. Artikkelissa osoitetaan partioliikkeen rinnastaneen toimintansa itsenäistyvään Suomeen ja myöhempi kiinnittyminen sisällissodan valkoiseen osapuoleen. Liike teki lehtiensä lukijoille tutuiksi toimintatavan, jossa annettiin nuorille sekä vastuuta että päätösvaltaa, ja käsitteet, joita valtiollisessa elämässä käytettiin. Partiolaisen hyveinä nähtiin oma-aloitteisuus ja kyky osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Keskeinen eroavuus partion ja sotilaskoulutusta nuorille antaneen suojeluskunnan välillä kiteytyy ajatuksen siitä, että partiolaiset näkivät kasvattamiensa hyvien kansalaisten olevan myös hyviä sotilaita. Demokratiaan kasvattamisen osalta keskeiseksi havainnoksi nousee partiolehtien tapa kertoa laajasti järjestöelämän ristiriidoista ja päätöksenteosta.