Digitaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen osaksi nuorten kohtaamista

Digitaalisten teknologioiden levittyä nopeasti sosiaalisen, taloudellisen ja henkilökohtaisen elämän alueille on digitaalisesta eriarvoisuudesta tullut sosiaalisen huono-osaisuuden merkittävä osa-alue. Digitaalinen eriarvoisuus liittyy syrjään jäämiseen paitsi (luotettavasta) informaatiosta ja digitalisoituvilta sosiaalisilta areenoilta myös esimerkiksi työskentely- tai opiskelumahdollisuuksista, jotka edellyttävät enenevissä määrin kykyä ymmärtää, hyödyntää ja toimia digitaalisissa ympäristöissä. Digitaalisen osaamisen vahvistamiseen tähtääviä interventioita määrittävät usein työelämän ja opintojen osaamisvaatimuksista kumpuavat käsitykset hyödyllisinä pidetyistä taidoista, joita toivotaan myös syrjään jääneille nuorille välitettävän. Tutkimusten mukaan laaja-alaisimmat positiiviset vaikutukset yksilöiden elämässä saavutetaan kuitenkin digitaalisten taitojen parantamiseen tähtäävillä interventiolla, jotka kohdistuvat ensisijaisesti ihmisten henkilökohtaiseen elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvään digitalisaation hyödyntämiseen. Lisättäessä kykyä toteuttaa itseään, tulla osalliseksi omana itsenään, edistää omaa hyvinvointiaan sekä huolehtia itsestään ja omasta turvallisuudestaan digitaalisilla areenoilla lisätään nuorten osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia, joiden varassa – ajallisesti usein vasta paljon myöhemmin – koulutukseen ja työelämään sitoutuminen tulevat mahdollisiksi. Nuoren tulevaisuutta osallistuvana ja tuottavana yhteiskunnan jäsenenä voidaan alkaa rakentaa vasta, kun kokemus osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja turvallisuudesta henkilökohtaisessa elämässä ja arjen lähiyhteisöissä on voimistunut. Tällaisessa kohtaamisessa paitsi palvelujärjestelmällä, mutta erityisesti teknologisilla innovaatioilla on vielä varsin pitkä matka kuljettavanaan.