Kaupunkilaisen elinympäristöongelma - Käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit (Problems in the Living Environment of Urban Residents - Conceptualisation and Models for Interference)

Tutkimuksessa analysoidaan urbaanin elinympäristöongelman laadullisesti erilaisia käsitteellistämistapoja ja ongelmaan puuttumisen malleja. Lähtökohtana on kaupunkilaisten ja ympäristökeskuksen institutionaalinen kohtaaminen ja vuorovaikutus. Tutkimus selvittää: 1) miten ympäristöongelma rakentuu kaupunkiasumisen arjessa, 2) miten kaupunkilaiset reagoivat ongelmiin ja nostavat niitä esille ja 3) miten kaupunkilaisten ja ympäristökeskuksen määrittelyt ongelmista kohtaavat.Aineistona ovat Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen asiakkaiden teemahaastattelut ja tarkastajien ryhmäkeskustelut. Teemahaastattelujen analyysissa sovelletaan fenomenografista laadullista lähestymistapaa ja teoriasidonnaista haastattelupuheen kategorisointia. Ryhmäkeskusteluja analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.Tutkimus hyödyntää kaupunkisosiologista teoriaa arkielämän organisoitumisesta modernissa suurkaupungissa. Analyysin perusteella elinympäristöongelman käsitteellistämistapoja määrittävät: 1) vakuuttelun ja puuttumisen vaikeus, 2) tilan ja paikan hallinnasta käytävät territoriaaliset kamppailut, 3) arkielämän sosiaalista järjestystä ylläpitävien sääntöjen ja normien rikkomukset sekä 4) urbanismin rapautuminen erilaisine lieveilmiöineen.Käsitteellistämistapojen analyysia syvennetään kulttuurisen riskiteorian kannalta. Analyysin lopputulokseksi saadaan neljä kulttuurista mallia, jotka kertovat kaupunkilaisten puuttumisesta elinympäristöongelmiin: pihapoliisi-, aidanrakentaja-, puistovahti- ja miljöönhoitajamalli. Mallitypologia kuvaa ongelmiin puuttumisen kulttuurista vaihtelua. Sitä voidaan hyödyntää sovitettaessa kunnallisen ympäristöpolitiikan toimintatapoja kaupunkiasumisen arjen olosuhteisiin ja tilanteisiin.