Opettajaopiskelijoiden käsityksiä oppimisesta erilaisissa oppimisympäristöissä

Oppimisympäristöosaaminen kuuluu opettajuuden työelämätaitoihin, mitä viimeaikainen koulutuspoliittinen keskustelu on korostanut. Tutkimme opettajankoulutuksen loppuvaiheen opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta erilaisissa oppimisympäristöissä. Tutkimusta taustoitetaan oppimisympäristötutkimuksen sekä formaalin ja informaalin oppimisen näkökulmista. Aineisto koostuu 142 opiskelijan tuottamista kirjallisen reflektointitehtävän avovastauksista. Se kerättiin Itä-Suomen yliopiston pedagogisten opintojen loppuvaiheen ”Kasvatus kestävään tulevaisuuteen” -opintojaksolta. Laadullisessa analyysissa sovellettiin fenomenografista lähestymistapaa. Opettajaopiskelijoiden käsitykset oppimisen ja oppimisympäristön suhteesta jaettiin analyysin perusteella kolmeen kategoriaan: 1) oppiminen olemassaolon tapana, 2) avautuvassa koulutusjärjestelmässä ja 3) sulkeutuneessa koulutusjärjestelmässä. Kapeimmillaan oppimiskäsitys rajoittui tiukasti suljettuun koulutusjärjestelmään. Avautuvan koulutusjärjestelmän oppimiseen liittyvät käsitykset näkivät ulkopuoliset oppimisympäristöt resurssina ja mahdollisuutena oppimiselle. Laajimmillaan oppiminen käsitettiin olemassaolon tavaksi, jolloin oppimisympäristö laajeni perinteisiä ikä-, organisaatio- ja oppiainerajoja ylittäväksi ja oppijan koko kasvuympäristön huomioivaksi kokonaisuudeksi. Tutkimustulosten nojalla voidaan suositella, että opettajankoulutuksessa käsitellään teoreettisesti ja käytännössä sekä koulutusjärjestelmän ulkopuolelle ulottuvien oppimisympäristöjen merkitystä oppimisprosessien jatkumoissa että koulun ulkopuolisiin toimijoihin ulottuvia verkostoitumistaitoja. On tärkeää, että opettajaopinnoissa opitaan tuottamaan eksplisiittistä käsitystä oppimisesta elämänmittaisena ja kaikkiallisena prosessina.