Nuorten kokema ikäsyrjintä työelämässä

Opinnäyetyössä tutkittiin 18-34-vuotiaiden kokemaa ikäsyrjintää työelämässä sekä sitä, miten se vaikuttaa nuoriin. Työssä selvitettiin myös, millä keinoilla nuorten ikäsyrjintää voidaan ehkäistä ja mitä tahoa nuori voi lähestyä joutuessaan ikäsyrjinnän kohteeksi. Tutkimukseni avulla halusin tuoda mielestäni hieman liian vaietun aiheen esille, sillä nuorten ikäsyrjinnän tietoisuuden lisääminen auttaa ilmiön ehkäisemisessä. Tutkimuksen avulla nuoret ymmärtävät paremmin oikeuksiaan, mutta myös muut työelämän jäsenet heräävät tarkastelemaan omia toimintatapojaan. Tutkimuksen teoriaosuus pohjautui aikaisempiin tutkimuksiin ja tilastoihin, joiden avulla ikäsyrjinnän yleisyyttä esitettiin. Teoriassa tukeuduttiin myös vahvasti Suomen lainsäädäntöön. Tutkimuksen empiirinen osuus suoritettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä, jonka avulla pystyttiin ottamaan aihe syvempään tarkasteluun. Haastattelumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu, joka suoritettiin kahdeksalle 18-34-vuotiaalle työssäkäyvälle nuorelle (neljä naista ja neljä miestä). Haastatteluissa käytiin läpi haastateltavien kokemuksia aiheesta sekä sitä, miten nämä kokemukset ovat heihin vaikuttaneet. Haastateltavat saivat tuoda myös esiin omia ajatuksiaan siitä, miten ilmiöstä voitaisiin päästä eroon. Tutkimukseni osoitti sen, että nuorten kokemaa ikäsyrjintää tapahtuu pitkälti rekrytoinneissa sekä työsuhteiden aikana. Nuorten ikäsyrjintä esiintyy yleisimmin ihmisten asenteissa ja arvostuksessa nuoria kohtaan: nuorten osaamista vähätellään eikä heille välttämättä tarjota tarpeeksi vastuuta. Ikäsyrjinnällä on vaikutuksia esimerkiksi nuorten itsetuntoon sekä työssä viihtymiseen. Tutkimus osoitti, etteivät nuoret itse juurikaan puutu kokemaansa ikäsyrjintään. Työni pohjalta rakensin kehittämisehdotuksia työyhteisöille