Vammaisten kokemuksia seksuaalisuuden kohtaamisesta terveydenhuollossa

Seksuaalisuus on osa jokaista ihmistä ja se näkyy osana persoonaa ja toimintaa suhteessa itseensä sekä toisiin ihmisiin. Seksuaalisuus on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen kokemus, perustarve, johon liittyy biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti, tunteita, haluja sekä mielikuvia. Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia ja niillä pyritään suojelemaan seksuaalista koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta sekä hyvinvointia. Seksuaalioikeuksien toteutuminen on tärkeää hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta. Jokaisella on oikeus määrätä itse omasta kehostaan ja toteuttaa oman seksuaalisen suuntautumisensa mukaista seksuaalisuutta kunnioittaen muiden oikeuksia. Vammaisten seksuaalisuus on usein tabu eikä vammaisten ajatella olevan seksuaalisia. Vammaisuus ei aina vaikuta seksuaalisuuteen, mutta se voi aiheuttaa muutoksia seksuaalisuudessa ja vaikeuttaa seksuaalitoimintoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla vammaisten henkilöiden kokemuksia seksuaalisuuden huomioimisesta ja puheeksi ottamisesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Tavoitteena oli kerätä tietoa kokemuksista seksuaalisuuden kohtaamisesta terveydenhuollossa, tuoda esille seksuaalihyvinvointia sekä tuottaa kokemusperäistä tietoa alan ammattilaisille. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Toteutimme opinnäytetyömme laadullisena tutkimuksena ja keräsimme tutkimukseen aineiston kyselylomakkeella. Taustatietoja lukuun ottamatta kysymykset olivat avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin loka-marraskuussa 2021 ja siihen vastasi 12 henkilöä. Kyselyssä kartoitimme vastaajien taustatietoja, seksuaalisuuden määritelmää ja sen ilmenemistä vastaajissa sekä seksuaalisuuden kohtaamista ja siitä heränneitä tunteita ja ajatuksia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Teoriaperustaan käytimme aiheesta kertovaa kirjallisuutta, artikkeleita sekä tutkimuksia. Tutkimuksen tuloksissa nousi esille puheeksi ottaminen, seksuaalisuuden monimuotoisuus sekä itsemääräämisoikeus. Tuloksista ilmeni, että terveydenhuollossa vammaisten seksuaalisuutta ei juurikaan huomioida eikä oteta puheeksi. Seksuaalisuus koetaan tärkeänä osana minuutta ja se on merkityksellinen asia monen vastaajan elämässä. Tutkimuksemme osoitti, että seksuaalisuuden puheeksi ottamista tulisi lisätä ja ennakkoluuloja vammaisia kohtaan tulisi vähentää. Jatkotutkimusmahdollisuuksia aiheesta ilmeni useita, sillä aihetta on tutkittu vähän etenkin kansallisella tasolla. Tämän tutkimuksen pohjalta voisi selvittää, miten hoitohenkilökunta kokee vammaisten seksuaalisuuden puheeksi ottamisen ja kuinka seksuaalisuuden huomioimista voisi edelleen kehittää