Socio-Technical Transition toward Energy Community Ecosystems : A Dialectic View of Their Emergence and Institutionalization

Energia-alalle on syntymässä monia lupaavia innovaatioekosysteemejä, jotka tavoittelevat ja edesauttavat vähähiilisten ratkaisujen syntymisessä. Yksi näistä ekosysteemeistä on syntymässä energiayhteisöjen ympärille. Energiayhteisöt mahdollistavat yksittäisten kuluttajien ja yritysten erilaiset yhteistyö- ja ansaintamallit pientuotantoon, joustoon, sektorikytkentään, ja kulutukseen liittyen. Samalla ne voivat demokratisoida osaltaan energiajärjestelmän kehitystä ja houkutella yksityisten toimijoiden investointeja. Energiayhteisöt edellyttävät kuitenkin uudenlaista yhteistyötä vanhojen ja uusien, kuten myös yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä. Osaltaan ne edellyttävät muutoksia monin tavoin keskitetyn energiajärjestelmän säännöissä, toimijaverkostoissa ja teknologioissa, mikä tekee muutoksesta haastavaa. Energiayhteisöt pohjautuvat tyypillisesti ympäristöllisiin ja sosiaalisiin arvoihin, mikä myös erottaa ne vallitsevasta toimintavasta energia-alalla. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia näitä haasteita ja ratkaisuja niihin. Työn pääasiallinen tutkimuskysymys on: Kuinka energiayhteisöekosysteemit institutionaalistuvat? Tämä kysymys jaetaan kolmeen alakysymykseen. Ensimmäinen alakysymyksenä on, mitkä tekijät käynnistävät energiayhteisöjen syntymisen. Toisena alakysymyksenä työssä tutkitaan, kuinka energiayhteisöt muodostuvat sisäisesti. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy energiayhteisöjen ulkoiseen institutionaalistumiseen, eli kuinka niiden kehittäminen linkittyy laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimusmenetelmänä väitöskirjassa hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusotetta, ja datana käytetään haastatteluja, työpajoja ja sekundaarista materiaalia, kuten uutisartikkeleita ja kuntien ilmoituksia. Kaksi artikkeleista on yksittäisiä tutkimustapauksia, kaksi on vertailevia tutkimustapauksia, yksi on konseptuaalinen artikkeli ja yksi on kirjallisuuskatsaus. Työssä käsiteltävät energiayhteisöprojektit ovat kokoluokaltaan laajoja ja kaksi niistä sijoittuu teollisuusalueille. Väitöskirja pohjautuu sosio-teknisen transition ja innovaatioekosysteemien teoreettisiin viitekehyksiin sekä instituutioteoriaan. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että institutionaalisilla ristiriidoilla on merkittävä rooli energiayhteisöprojektien synnyssä. Mielenkiintoisena huomiona työssä havaitaan, kuinka tietyt vakiintuneet toimijat lähtevät aktiivisesti suunnittelemaan energiayhteisöjä. Energiayhteisöt nähdäänkin osin ratkaisuna erilaisiin haasteisiin, jotka nähdään potentiaalisina uhkina vanhoille toimintatavoille. Tapaustutkimuksissa näitä haasteita olivat vakiintuneen teknologian ja infrastruktuurin käytön hiipuminen, halu suojella aluetta tavanomaisilta urbaanin alueen kaavoitusratkaisuilta, tuulivoiman legitimiteetin ylläpitäminen sekä kaupungin kasvun kestävä toteutus. Alkuideoiden kehittäminen paikallisella tasolla varsinaisiksi projekteiksi edellyttää kuitenkin kansallisen ja kansainvälisen tason tukea. Työssä tätä siirtymää alustavista ajatuksista ja motivaatiosta toteutukseen kutsutaan praksikseksi. Olennaisia makrotason insentiivejä tapaustutkimuksissa olivat EU-tason direktiivit, investointituet, kestävyystavoitteet ja toteutettavuusanalyysit. Alun toimeenpanon jälkeen alkaa energiayhteisön sisäinen muodostaminen. Tämä sisältää monia käytännön ongelmia ja ratkaisuja, kuten teknologioiden valintaa, sääntöjen muodostamista sekä energiayhteisön tariffien määrittämisen. Energiayhteisöekosysteemin muodostumisen haasteena on en toimijoiden vakiintumattomat roolitukset sekä erilaiset toimintalogiikat, intressit ja valtasuhteet. Energiayhteisöjen ulkoinen institutionaalistuminen on energiayhteisöjen hyötyjen ja haasteiden tasapainottamista. Vaikka ne voivat edesauttaa uusiutuvan energian ja erilaisten joustoratkaisujen käyttöönotossa, ne myös sisältävät epävarmuuksia ja haasteita verkkotariffien, verotuksen ja omistajuusmuotojen suhteen. Käytännön tasolla päätökset esimerkiksi alueellisen energiaoperaattorin rooleista Ja liiketoimintamalleista, verkko-operaattorin mukanaolosta ja tonttirajojen määrittämisestä vaikuttavat energiayhteisöjen kokonaisvaikutukseen vallitsevan keskitetyn energiaregiimin näkökulmasta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että energiayhteisöekosysteemin luomisen menestystekijöitä ovat dialektisuuden integroiminen strategiaan sekä erilaisten institutionaalisten logiikoiden yhteensovittaminen erilaisilla hybridiratkaisuilla. Nämä periaatteet pätevät yritysstrategiaan, ekosysteemin orkestrointiin sekä politiikkatyökalujen suunnitteluun ja toteutukseen. Työn teoreettinen kontribuutio liittyy instituutioteorian dialektisuuden ja innovaatioekosysteemiteorian liittämiseen sosio-teknisen transition viitekehykseen.Promising innovation ecosystems are emerging 1n the energy field as decarbonization efforts are accelerating worldwide. One prominent area that is being developed is energy communities (ECs), which help individual actors cooperate in energy consumption and production, enable value creation from flexibility and integration of different energy carriers, and support energy democratization through the local governance of energy systems. ECs require a new kind of collaboration between new entrants and incumbents, as well as between the public and private sectors. However, the transition toward ECs is not straightforward, as it requires changes in the rules, technologies, and actor networks of the incumbent centralized energy system. ECs are also value-driven projects, distinguishing them from the incumbent energy business logic. This thesis aims to examine these challenges and find solutions for them. The main research question is as follows: How do energy community ecosystems institutionalize? This question is divided into three parts. First, the thesis studies the triggers for the emergence of ECs, as they clearly require multi-level support. Second, it investigates internal formation within ECs. Third, it explores their external institutionalization, referring to the broader socio-political developments that support ECs. These questions are answered using a qualitative research approach. The data collection is conducted via interviews, workshops, and available secondary resources. The data analysis is done through process and thematic analyses. The articles in the thesis include conceptual analyses, a literature review, two multiple case studies, and two single case studies. The thesis utilizes theoretical frameworks from socio-technical transition studies, innovation ecosystems literature and institutional theory. The results of this work show that institutional contradictions play important roles in the emergence of EC ecosystems. An interesting dynamic compared to what is found in the transitions literature is that the case studies show how certain incumbents take active roles in EC creation. They consider ECs as answers to different disruptions in their practices and future plans. These disruptions stem from the landscape or regime level, even outside the energy regime. These include the development of incumbent technologies against decline, unwanted urbanization, potential issues in wind energy legitimacy, and sustainable management of city growth. Although the triggers of EC projects initiate sensemaking at the local niche level, the gap between sensemaking and action, called praxis, is typically filled with macro-level incentives. 1n the case studies of this thesis, such incentives included new European-level directives, grants for investments and feasibility studies, and sustainability targets. Once the projects are initiated, the internal formation of the ECs begins. This phase includes solving practical issues, such as designing technologies, rules, and tariffs. The dialectic perspective adopted in this thesis helps in understanding that the actor roles in emerging EC ecosystems are dynamic and steered by actors' institutional logics, interests, and power relations. The external institutionalization of ECs is a question of balancing the challenges and opportunities that ECs bring. Although they enable renewable energy and flexibility deployment, their institutionalization to the incumbent regime includes uncertainties regarding network tariffs, taxes, and ownership models. 1n practice, the decentralization of the energy regime happens in several ways, for example by having only one local energy operator and creating large property boundaries. The possible unintended consequences of such decisions are discussed. Overall, this thesis proposes that the successful creation of EC ecosystems is driven by the capability of integrating dialectics into strategy making and creating hybrid structures in which different institutional logics meet. This principle applies to company strategy development, ecosystem orchestration, and policy design. The theoretical contribution of this work comes from exploring how socio-technical transitions can be explained with different theories in a complementary fashion