Dokumenttianalyysi suurten kaupunkien vesihuollon kehittämissuunnitelmista

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää suurten kaupunkien vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimisen tilannetta Suomessa. Vesihuollon kehittämissuunnitelma on vesihuoltolain mukaisesti tarkoitettu kunnan vesihuollon suunnittelun välineeksi ja sen tavoitteita määrittäväksi asiakirjaksi. Vuoden 2014 jälkeen vesihuollon kehittämissuunnitelma ei ole ollut enää lainsäädännön velvoittama asiakirja. Opinnäytetyössä etsittiin vastausta tutkimuskysymykseen, mitä kehittämistoimenpiteitä on kirjattu suurten kaupunkien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin? Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Tutkimusmenetelmänä oli dokumenttianalyysi. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysilla. Tutkimusaineisto koostui 13 kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmasta. Lisäksi täydentävinä lähteinä käytettiin kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosassa käsiteltiin keskeinen lainsäädäntö ja käsitteet. Tutkimustulos osoitti, että vesihuollon kehittämissuunnitelmien päivityksestä ei ollut huolehdittu kaikissa kaupungeissa. Muutamissa kehittämissuunnitelmissa oli paljon yhtenevyyttä, koska niissä oli käytetty samaa mallipohjaa. Kaupungit olivat julkaisseet päivitetyt suunnitelmansa omilla verkkosivuillaan. Kehittämissuunnitelmat oli laadittu erilaisissa työryhmissä, joissa konsultilla oli useimmiten vetovastuu. Vesihuollon kehittämissuunnitelmat oli lähes aina hyväksytty kaupunginvaltuustossa. Tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset ovat: Kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimista ja päivittämistä tulee jatkaa ilman lainsäädännöllistä velvoitettakin. Kaupungin ja vesihuoltolaitoksen tulee pitää ajan tasalla vesihuollon varautumis- ja häiriötilannesuunnitelmaa. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotetaan kyselyn laatimista niihin kuntiin, missä vesihuollon kehittämissuunnitelmaa ei ole vielä laadittu. Kyselytutkimuksessa voitaisiin selvittää, miksi vesihuollon kehittämissuunnitelma on jäänyt tekemättä ja mitä tukea kunnat tarvitsevat sen laatimiseen