Sabotaasi-iskut Tampereella syyskuussa 1942

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani ”Sabotaasi-iskut Tampereella syyskuussa 1942” käsittelee jatkosodan aikana nuorten henkilöiden harjoittamaa vastarintatoimintaa Suomessa, josta yleensä tiedetään hyvin vähän. Yleisenä käsityksenä on ollut, että vastarintatoimintaa ei lainkaan esiintynyt Suomessa sotien aikana. Nämä Tampereen lähialueella tapahtuneet sabotaasi-iskut ovat lähes täysin unohtuneet sotahistorian myöhemmiltä tutkijoilta. Oliko tähän syynä se, että nämä iskut lähes täydellisesti epäonnistuivat. Näiden sabotaasitekojen lyhyt ajanjakso sijoittui jatkosodan alkuun ja pääosa niistä tehtiin vain yhden yön aikana. Iskujen vaikutukset olivat hyvin paikallisia, minkä takia näillä sabotaasi-iskuilla ja niiden seurauksilla ei ollut mitään valtakunnallista merkitystä. Tutkielmani kuuluu sotahistorian alaan ja sen päätutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä syyskuun 29. päivän iskuissa Tampereella vuonna 1942 tapahtui ja mitä viranomaiset tekemissään tutkimuksissaan ja kuulusteluissaan saivat näistä ja nuorten aikaisemmin tekemistä sabotaasi-iskuista selville. Kuka tai ketkä rakensivat näissä iskuissa käytetyt pommit. Erityisesti olin kiinnostunut selvittämää millaisia itsetehtyjä pommeja nuoret kykenivät valmistamaan. Samalla tutkin myös muita aihetta läheisesti sivuavia asioita kuten: Miten Espanjan sisällissodassa (1936–1939) käytettyjä pommityyppejä päätyi Tampereella toimineen vastarintaryhmän käyttöön, vaikka näitä pommeja käyttäneillä henkilöillä ei ollut suoria yhteyksiä tähän viisi vuotta aikaisemmin käytyyn sotaan. Mitkä syyt saivat nuoret käyttämään räjähteitä, ja mitä näillä sabotaasi-iskuilla ja pommeilla saatiin lopulta aikaiseksi? Oliko tehdyillä sabotaasi-iskuilla yleensä mitään merkitystä käynnissä olleeseen sotaan ja sen lopputulokseen? Mistä näiden pommien esikuvat olivat lopulta lähtöisin — Espanjasta vai Neuvostoliitosta — vai keksivätkö nuoret ne itse? Ohjasiko tai johtiko Neuvostoliiton Suomeen lähettämä desantti Eino Laakso näiden nuorten toimintaa? Tutkimuksen metodina oli hermeneutiikka, jossa tuotin tulkintoja sijoittamalla tutkittavat asiat sekä tapahtumat niiden syntykontekstiin. Näin eri asioiden väliset yhteydet paljastuivat vähitellen, kuten salapoliisiromaania lukiessa tai palapeliä koottaessa. Jouduin myös päättelemään, mitä lähteet kertoivat, jättivät kertomatta tai milloin kerronta oli huikeasti väritettyä. Kaikkien sabotaasi-iskuissa käytettyjen pommien eri yksityiskohtien varmistaminen ei tietenkään enää ollut mahdollista. Lähteitä sekä muuta tutkimusmateriaalia ruotiessa syntyi kuitenkin hyvin tarkka ja yhtenäinen kuva siitä, minkä tyyppisiä ja millaisia pommeja näissä sabotaasi-iskuissa Tampereella käytettiin. Tekemäni tutkimus selventää ja selittää osaltaan niitä syitä, miksi tätä täysin kotoperäistä vastarintatoimintaa ei esiintynyt Suomessa jatkosodan aikana kuin oikeastaan Tampereella vuonna 1942, sekä mitä kehittymismahdollisuuksia tämän tyyppisellä vastarintatoiminnalla olisi Suomessa ollut. Mitä olisikaan tapahtunut, jos nämä nuoret eivät olisi jääneet kiinni Tampereella suorittamistaan sabotaasi-iskuista jo loppuvuodesta 1942? Olisivatko he koventaneet otteitaan ja siirtyneet harjoittamaan terroria, mihin tämäntyyppinen toiminta hyvin usein johti. Esimerkkejä tällaisesta kehittymisestä on löydettävissä muista vastarintatoimintaa harjoittaneista maista