Z-sukupolven kokemuksia itsensä johtamisesta ja työhyvinvoinnista

Itsensä johtaminen ja sen lähikäsitteet nousivat nopeasti keskustelun kohteeksi, kun maailmanlaajuisen koronapandemian myötä etätyö yleistyi radikaalisti ja nopeasti kaikkialla maailmassa. Tutkimuskohteena teema ei kuitenkaan ole uusi, vaan itsensä johtamisen tutkimusta on tehty jo useamman vuosikymmenen ajan. Monet Z-sukupolveen kuuluvat henkilöt ovat aloittaneet työelämässä vasta poikkeuksellisten viime vuosien aikana, eikä työelämäntutkimusta heistä ole tehty juuri ollenkaan. Tekivätpä he etätyötä tai eivät, itsensä johtamista voidaan silti pitää tärkeänä työelämätaitona. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää miten ja millaisin keinoin Z- sukupolveen kuuluvat, ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret aikuiset johtavat itseään työelämässä ja millaisena he kokevat itsensä johtamisen ja työhyvinvoinnin välisen yhteyden. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostui kolmesta käsitteestä: Z-sukupolvesta, itsensä johtamisesta ja työhyvinvoinnista. Z-sukupolven määritelmä tässä tutkielmassa perustuu Järvensivun ja Syrjän (2014) luomaan sukupolviaaltoteoriaan. Itsensä johtamisen käsite ja sen strategiat puolestaan on koostettu itsensä johtamisen tutkimuskirjallisuudessa esiteltyjen teorioiden pohjalta. Tutkielmassa sivutaan myös työhyvinvointia, joka on esitelty Mankan & Mankan (2016) luomaa työhyvinvointimallia hyödyntäen. Keskeisimmän teoreettisen kokonaisuuden koostaa kuitenkin itsensä johtamisen kolme strategiakokonaisuutta ja niihin lukeutuvat strategiat, joiden käyttöä Z- sukupolveen lukeutuvien henkilöiden keskuudessa pyrittiin selvittämään. Tutkielman kohdejoukkona olivat Z-sukupolveen kuuluvat henkilöt, jotka olivat suorittaneet ylemmän tai alemman korkeakoulutukinnon ja työskentelivät omaa koulutusalaansa vastaavissa työtehtävissä. Kohdejoukko koostui seitsemästä haastateltavasta. Tutkielmassa käytetty aineisto kerättiin kohdejoukolta puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Haastattelut analysoitiin hyödyntämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysia ohjaava teoria koostettiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tutkielman aineiston perusteella havaittiin, että kohdejoukko hyödynsi erilaisia itsensä johtamisen strategioita melko monipuolisesti, joskin yksilöllisesti. Monet strategiat sekoittuivat käytännössä toisiinsa ja eroavaisuuksia yksilöiden välillä oli selkeästi havaittavissa. Aineistosta nousi esiin myös se, että työhyvinvoinnin ja itsensä johtamisen välillä koettiin olevan yhteys: heikon työhyvinvoinnin koettiin vaikuttavan negatiivisesti itsensä johtamiseen siinä missä itsensä johtamisen koettiin myös osaltaan parantavan työhyvinvoinnin kokemusta luomalla hallinnan tunnetta