Päätöksenteon dynamiikka itseohjautuvassa organisaatiossa: Ehdotukset ja niihin vastaaminen kokousvuorovaikutuksessa

Itseohjautuvuus on viime vuosina suosioon noussut toimintatapa ja käsite, ja monet yritykset ovat siirtyneet kohti vähemmän hierarkkista organisoitumista. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan sitä, että päätösvaltaa organisaatiossa on systemaattisesti hajautettu ja työntekijät ja tiimit saavat suurelta osin itse päättää toiminnastaan. Kun hierarkiaa ja johtajien päätösvaltaa on vähennetty, herää kiinnostus siihen, miten päätöksiä käytännössä tehdään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millainen on päätöksentekovuorovaikutuksen dynamiikka itseohjautuvassa organisaatiossa. Tutkimuskysymykseen etsitään vastausta tarkentamalla huomio siihen, miten ehdotuksia tehdään ja miten niihin vastataan. Kontekstina toimivat itseohjautuvan organisaation kokoukset, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen hienojakoisen tarkastelun. Kokoukset ovat tärkeitä vuorovaikutuksen areenoita, joissa jaetaan tietoa, ratkotaan ongelmia, vahvistetaan yhteistyötä ja tehdään päätöksiä. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä videotallennetusta kokouksesta itseohjautuvasta organisaatiosta. Aineisto on kerätty osana poikkitieteellistä NewBI5-tutkimusprojektia, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten johtamistyö muuttuu automatisoinnin, tekoälyn ja edistyneen analytiikan myötä. Aineistosta tarkkaan analyysiin rajattiin 20 ehdotussekvenssiä, joista analyysiosiossa esitellään 10 esimerkkiä. Tutkimuksen viitekehyksenä ja analyysimenetelmänä toimii keskustelunanalyysi, jolla tarkastellaan vuorovaikutuksen ehdotussekvenssien rakentumista. Keskustelunanalyysilla tavoitetaan ne tavat, joilla ehdotukset tehdään vuorovaikutuksessa ja ne vuorovaikutukselliset keinot, joita kokouksen osallistujat käyttävät hyväksyessään tai vastustaessaan ehdotuksia. Analyysin tulosten perusteella voidaan erottaa kolme ulottuvuutta ehdotusten tekemisen tavoista itseohjautuvan organisaation kokouksissa: ehdotus ehdollisena tai ehdottomana, ehdotus kysymyksenä tai väitelauseena ja ehdotus omana ideana tai jonkun muun ideana. Ehdotuksiin vastaamisen keinot taas sijoittuvat jatkumolle, jonka yhdessä ääripäässä ovat välittömät hyväksynnät ja toisessa ääripäässä välittömät vastustukset. Hyväksynnöissä on oleellista, että ne muotoutuvat monen ihmisen toimesta ja vähän kerrallaan. Vastustamisessa puolestaan on tärkeää, että ehdotuksen vastustaja ei pyri edistämään vain omia etujaan, vaan myös muiden. Tulosten voi nähdä olevan yhteydessä itseohjautuvuuteen ja ne osoittavat, miten päätöksenteossa käytetään vastustamisen ja hyväksymisen keinoja hienovaraisesti ja taitavasti erilaisiin lopputuloksiin pääsemiseksi ja miten päätöksenteosta tehdään yhteistä. Tutkimus tuottaa päätöksenteon tutkimukselle tietoa siitä, miten organisaation jäsenet rakentavat päätöksentekoa oikeissa vuorovaikutustilanteissa, kokouksissa, joissa kaikilla on periaatteessa yhtäläiset päätöksenteko-oikeudet. Tämä lisää ymmärrystä siitä, mitä päätöksentekotilanteissa todella tapahtuu ja mitkä asiat vuorovaikutuksessa nousevat tärkeiksi, ilman ennalta määritettyjä oletuksia tai taktiikoita. Tutkimuksen tulokset tuottavat tietoa vasta vähän tutkitusta aiheesta, itseohjautuvan organisaation kokousvuorovaikutuksesta, ja lisäävät ymmärrystä siitä, miten päätöksentekovuorovaikutus vastaa itseohjautuvuuden ideaaleja. Tuloksia voitaisiin hyödyntää myös sensitiivisten vuorovaikutuskäytänteiden kehittämiseen siinä organisaatiossa, josta tutkimuksen aineisto on hankittu