Kestävää hyvinvointia yhdessä vai vetäytymistä maakuoppaan? : Ihmisten kokemuksia kestävämmän elämäntavan kokeilusta

Käsillä oleva ympäristökriisi ja erityisesti siihen liittyvä ilmastonmuutos ovat nousseet viime vuosikymmenien aikana tärkeiksi yhteiskunnallisiksi teemoiksi. Ilmastonmuutos on pakottanut etsimään ratkaisuja, jotta voisimme elää kestävästi planeettamme kantokyvyn rajoissa. Myös sosiaalipolitiikan tutkimuksessa on alettu kinnittää huomiota siihen, että hyvinvointivaltio ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Samalla kestävyysratkaisuissa voi itsessään ollan potentiaalia ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä tutkimuksessa tutkin kestävämpien elämäntapojen kokeiluun osallistuneiden ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä kestävämmistä elämäntavoista. Lähden liikkeelle siitä, että yhteiskunallinen murros vaatii meitä muuttamaan käsityksiämme hyvinvoinnista, ja muutoksen keskiössä tulisi olla inhimillisten tarpeiden täyttäminen. Sen vuoksi olenkin valinnut inhimillisten tarpeiden näkökulman tämän tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi. Tutkimuskysymyksiäni ovat; mitkä asiat kokeiluun osallistuneiden arjessa ovat edistäneet kestävämpien elämäntapojen toteutumista, ja mikä taas on ollut niiden toteutumisen esteenä, sekä miten ihmiset puhuvat kestävän elämäntavan ja tarpeiden yhteydestä tarpeiden tyydyttäjien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla tarkastelen kestävämpien elämäntapojen kokeiluun osallistuneiden ihmisten haastatteluista koostuvaa aineistoa. Analyysini perusteella kestävien elämäntapojen toteutumista estävät arjen kiireisyys, konsumeristinen yhteiskunta, matkailukulttuuri, koettu yhteiskunnan yksilökeskeisyys sekä monimutkainen informaatiokenttä. Haastateltavat kaipaavat elämäänsä enemmän joutilaisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä vähäisempää kulutusta, ja näiden tekijöiden voidaan myös katsoa edistävän kestävien elämäntapojen toteutumista.Tulokset vahvistavat sitä näkemystä, että monilla elämä osa-alueilla ihmiset kokevat mahdollisuudet muuttaa elämäntapojaan rajallisiksi, kun taas jotkut muutokset ovat helpompia. Tämä tulisi ottaa huomioon myös mahdollisia yhteiskunnallisia ohjauskeinoja suunnitellessa