Ilmastonmuutos pankkisääntelyssä : oikeustaloustieteellinen analyysi ympäristöperusteisesta pääomavaatimusten kalibroinnista

Tutkielman aiheena on ehdotus siitä, että pankkien vakavaraisuussääntelyssä asetettaisiin ympäristöystävällisemmille varallisuuserille alhaisempi pääomavaade eli kehitettäisiin vihreä tukikerroin (green supportig factor) tai että ympäristölle haitallisille varallisuuserille asetettaisiin korkeampi pääomavaade eli ruskea sanktiokerroin (brown penalising factor). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ympäristökertoimien säätäminen lakiin voidaan perustella. Tähän kysymykseen haetaan vastausta rationaalisen päätöksentekomallin avulla, joka koostuu ongelman määrittelemisestä, tavoitteiden asettamisesta, keinojen analysoinnista ja tulosten vertaamisesta. Kyseessä on oikeuspoliittinen tutkimus, joka on tehty de lege ferenda -tutkimuksena eli säädettävään lainsäädäntöön kohdistuvana tutkimuksena oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta käsin. Metodina tässä tutkielmassa on käytetty lainoppia sekä oikeustaloustieteen menetelmistä sääntelyteoriaa. Aineistona käytettiin pääasiallisesti oikeustaloustieteen teorioita ja taloustieteellisten tutkimusten tuloksia. Ensimmäisenä tutkielmassa selvitettiin, mitä ovat ne tavoitteet, joita ympäristökertoimilla pyritään saavuttamaan. Analyysissä tunnistettiin vakavaraisuussääntelyyn liittyviä säädöskohtaisia tavoitteita sekä laajempia EU-sääntelystä ja strategioista kumpuavia tavoitteita, joita ympäristökertoimien tulisi omalta osaltaan toteuttaa. Vakavaraisuusasetuksen säädöskohtaiseksi tavoitteeksi tunnistettiin ympäristöriskien riittävä huomioon ottaminen. Laajemmiksi tavoitteiksi tunnistettiin rahoitusvakaus ja ympäristön suojeleminen eli tarkemmin sanottuna ilmastonmuutoksen hillitseminen. Toisena tarkasteltiin, miten sääntely voidaan oikeuttaa markkinahäiriöiden näkökulmasta. Tässä analyysissä käsiteltiin julkishyödykkeitä ja ulkoisvaikutuksia ympäristön suojelemisen ja rahoitusvakauden näkökulmasta. Tutkielmassa päädyttiin siihen lopputulokseen, että teoriassa markkinahäiriöt toimivat sääntelyn perusteluna, mutta niillä on melko epävarma ja vähäinen vaikutus julkishyödykkeen tuottamisessa ja ulkoisvaikutusten sisällyttämisessä. Kolmantena käsiteltiin sitä, miten sääntelyä voidaan perustella tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Tarkoituksenmukaisuutta käsiteltiin vaikuttavuuden, kannustinvaikutuksen, tehokkuuden ja joustavuuden kautta. Kokonaisuutena katsoen tutkielmassa päädyttiin siihen, että ympäristökertoimille löytyy heikot perustelut, erityisesti, jos niitä ei sovellettaisi yhdessä. Merkittävin esille tullut ongelma on ympäristökertoimien todelliset vaikutukset, jotka jäävät marginaalisiksi tai jopa epävarmoiksi. Perustelut jäävät niin epävarmoiksi, vaihteleviksi ja heikoiksi, että oikeudellisen sääntelyn luominen niiden varaan vaikuttaa kyseenalaiselta. Tutkielma näyttäisi sen vuoksi vahvistavan kantaa siitä, että pilari 1 eli pääomavaatimukset eivät ole optimaalinen keino. Tätä taustaa vasten olisi hyvä arvioida muidenkin kestävän rahoituksen lainsäädäntötoimien kohdalla sitä, kiinnitetäänkö niissä tarpeeksi huomiota toimien vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen