Yhdenvertaisen kohtelun periaate COVID-19-pandemian aikaisessa valtiontukisääntelyssä ja lentoyhtiöiden valtiontuen ratkaisukäytännössä

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko komission ja unionin yleisen tuomioistuimen koronapandemianaikainen valtiontukilainsäädännön tulkinta yhdenvertaisuuden periaatteen mukainen. Koska lentoyhtiöt ovat olleet korona-aikana suurin yksittäinen sektori valtiontuensaajana, tutkielman aihetta lähestytään tutkimalla yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutumista lentoyhtiöille hyväksytyn valtiontuen näkökulmasta. Koronapandemia on ollut terveyspolittiinen mutta myös taloudellinen shokki niin globaaleille kuin Euroopan sisämarkkinoillekin. Pandemian alussa keväällä 2020 Euroopan unioni yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista kansainvälisistä organisaatioista julkaisi tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille, joissa jäsenvaltioille annettiin joustavammat keinot myöntää valtiontukea pandemian taloudellisten vaikutusten rajoittamiseksi. Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, ettei toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Pandemian ajaksi joustavoitetut valtiontukisäännöt ovat mahdollistaneet sen, että jäsenvaltiot ovat osoittaneet valtiontuen suoraan kansallisille, historiallisesti merkittäville lentoyhtiöilleen jättäen muut jäsenvaltion alueelle sijoittuneet lentoyhtiöt tukimahdollisuuksien ulkopuolelle. Tällainen yksittäisille yrityksille suunnattu valtiontuki saattaa olla ongelmallista yhdenvertaisen kohtelun periaatteen näkökulmasta. Tutkimusote on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Vaikka joidenkin jäsenvaltioiden koronapandemian aikana lentoyhtiöilleen myöntämät suuret valtiontukitoimet ovat herättäneet huomiota mediassa, aiheetta ei ole käsitelty yhdenvertaisen kohtelun periaatteen näkökulmasta oikeuskirjallisuudessa niin paljoa kuin olisi nähdäkseni aihetta. Tutkielmani osoittaa, että komission ja unionin yleisen tuomioistuimen pandemianaikaisen ratkaisukäytännön ei voida katsoa olevan yhdenmukainen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Komission pandemianaikaiset valtiontukipuitteet ja oikeuskäytäntö mahdollistavat jäsenvaltioille sellaisten yksittäisille yrityksille kohdistettujen tukitoimenpiteiden säätämisen, joita ei tulisi katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisina. Ratkaisukäytännössä erityisen ongelmallista on yksittäisten yritysten yksilöinti valtiontuen tavoitteen määrittelyssä ja komission ja unionin yleisen tuomioistuimen virheellinen suhteellisuusperiaatteen arviointi