Sodankäynnin etiikka ja autonomia – Katsaus autonomisten asejärjestelmien nykypäivään perinteisen oikeutetun sodan teorian ja kansainvälisen humanitaarisen lain piirissä

Tutkielmani tarkoitus on osoittaa, että nykypäivän autonomisia asejärjestelmiä on mahdollista käyttää oikeutetussa sodassa, sillä ne eivät oikein käytettyinä riko perinteisen oikeutetun sodan teorian periaatteita, eivätkä asetu poikkiteloin kansainvälisen humanitaarisen lain kanssa. Pyrin myös osoittamaan, että kansainvälisiä lakeja ja säädöksiä tulee tästä huolimatta päivittää vastaamaan sodankäynnin kehitystä koskien autonomisia asejärjestelmiä, sillä vaikka tulevaisuuden uhkakuvista on tärkeää puhua, on diskurssi autonomisista asejärjestelmistä nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan ennen niiden olemassaolon aikana. Tavoitteeni on tämän lisäksi tarkastella autonomisten aseiden käyttöön liittyvää eettistä ulottuvuutta ja väitänkin, että aseen autonomian taso ei yksin määritä onko asetta eettistä käyttää, vaan merkittävämpää on se, mihin ase on tarkoitettu käytettävän ja kuinka sitä todella käytetään voimankäyttötilanteessa. Pohjustan argumenttejani tarkastelemalla perinteisen oikeutetun sodan teorian periaatteita siirtyen käsittelemään aseita ja niiden autonomiaa, sekä kansainvälisen humanitaarisen lain, että etiikan näkökulmista. Tulen myös tarkastelemaan niitä hyötyjä ja motiiveja, joita valtioilla ja muilla sotilaallisilla toimijoilla on autonomisten asejärjestelmien käyttämiselle ja kehittämiselle sotastrategisesta näkökulmasta. Tämän lisäksi tulen käyttämään useita sotilas- ja aselähteitä tarjotakseni esimerkkejä muutamista autonomisista asejärjestelmistä, joita käytetään tälläkin hetkellä sodissa maailmalla vahvistaakseni argumenttieni pitävyyden tosimaailman esimerkein