Talousjournalistista tuli sosiaalinen mediassa

Mediayhteiskunnan pirstaloitumisen ja median murroksen seurauksena journalisti ei ole enää henkilö, joka päättää, mistä, missä ja miten yhteiskunta keskustelee. Puheen valta on teknologian mullistusten myötä demokratisoitunut. Kun kaikki puhuvat, journalistien on yhä vaikeampi hahmottaa, kenen puhe on relevanttia. Tämä tutkimus lähestyy journalistien ja sosiaalisen median suhdetta talousjournalistien näkökulmasta. Tutkimus selvittää, miten eri talousjournalistit hyödyntävät sosiaalista mediaa työnsä tukena. Tutkimuskohteina käytetään Facebookia ja Twitteriä, koska ne ovat suosittuja journalistien keskuudessa, vaikka ne ovat syntyneet ei-journalistista lähtökohdista. Alustoilla ihmiset esiintyvät usein yksityishenkilöinä, mikä tarjoaa myös journalisteille vapauksia journalistin rooleista. Tämä aiheuttaa mielenkiintoisen kysymyksen, voiko journalisti koskaan olla täysin vapaa roolistaan. Aikaisempi tutkimus on journalismin ideologioiden suhteen ehdoton. Edelleen journalismin rooli yhteiskunnassa pohjautuu vuoden 1947 julkilausumaan, jonka mukaan lehdistö on ensisijaisesti vastuussa yleisölleen, eikä esimerkiksi työnantajalleen. Janne Matikaisen vuoden 2009 tutkimuksen lopputulos oli, että sosiaalinen media muuttaa journalistista työtä prosessimaiseksi ja myös yleisö osallistuu juttujen tekemiseen. Tässä tutkimuksessa keskitytään ristiaallokkoon, jossa ideologia ja Matikaisen ennustamat uudet prosessit kohtaavat. Journalismi ei esimerkiksi koskaan saisi yleisön päättää sisältöä, mutta sosiaalinen media tarjoaa käyttäjien luomaa data-analytiikkaa, jonka voidaan nähdä muovaavaan myös journalistisia sisältöjä. Tutkimusongelma itsessään on yksinkertaisesti ”kuinka Facebook ja Twitter ovat vaikuttaneet talousjournalistien työhön”, mutta kysymyksen laajuus huomioon ottaen tutkimusongelmaa on jaoteltu esimerkiksi analytiikan, työnantajien ja journalismin ideologian tulokulmiin. Tutkimusongelma vaati havainnointia sekä keskustelua talousjournalistien kanssa, joten valittu metodi on ollut teemahaastattelu. Haastateltaviksi löytyi viisi talousjournalistia, jotka edustavat eri ikäryhmiä ja joilla on erilaisia positioita työyhteisöissään. Kaikki haastateltavat kommentoivat, että sosiaalinen media tuli osaksi työarkea hyvin nopeasti. Samalla talousjournalismin piti oppia sosiaalisen median pelisääntöjä ikään kuin vauhdissa, koska mitään pohjaa ei ollut. Työnantaja ymmärsi datan arvon hyvin nopeasti, mutta lopulta käyttäjistä saatua sosiaalisen median dataa alkoi tulla niin paljon, että työnantajat eivät enää tiedä, mitä kaikkea datalla voisi tehdä. Samalla journalistien työpiste on siirtynyt verkkoon, kun monet haastateltavat kertovat hakevansa lähteitä ja uutisia nimenomaan Facebookista ja Twitteristä. Tämä on puolestaan aiheuttanut ongelmia muun muassa lähteiden luotettavuuden kanssa. Journalismin ideologiat eivät ole kuitenkaan unohtuneet journalisteilta, vaan edelleen kaikki haastateltavat kokevat tekevänsä ensisijaisesti journalismin perusteisiin uskovaa sisältöä yleisölle. Tutkimuksen johtopäätöksiä onkin, että journalismi itsessään ei muuttunut sosiaalisen median myötä, mutta Matikaisen tutkimuksen mukaisesti prosessit muuttuivat. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toiminut journalistinen totuuskaavio on edelleen käytössä talousjournalistien päivittäisessä työskentelyssä. Talousjournalisti muuttui, talousjournalismi ei. Tutkimus herättää paljon jatkokysymyksiä – lähinnä dataan liittyviä pohdintoja. Mikäli toimituksissa on käytössä paljon ylimääräistä dataa, niin miten sitä voisi jalostaa esimerkiksi markkinoijan käyttöön mahdollisimman tehokkaaksi